sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Vauhtiaksaa ja juhannustokoa

Tiistaina itsenäistä treenaamista. Saavuin töistä väsyneenä kotiin, mutta hetken mielijohteesta kipaisin koiran kanssa hallille treenaamaan. Halusin jatkaa keppitreeniä, mitä tehtiin sunnuntaina, kun se sujui hieman heikosti. Alkulämppäilyjen ja muiden jälkeen sitten siirryttiin kentälle ja otin alkuun ihan vain pieniä verryttelyjä, jonka jälkeen aloitin keppitreenin samanlaisilla aloituksilla, mitä sunnuntainakin. Oli huomattavasti parempaa tekemistä! Pongo hakeutui paremmin ekaan väliin ja pujotteli loppuun asti, saatiin monta hyvää suoritusta ja halusin tehdä sitten muutakin, etten jankkaa vaan keppejä, kerta ne onnistuivat.

Päätin koittaa huvikseni A:n ja se sujuikin hyvin. On kyllä hienoa todeta, että tuo A:n kontakti on noinkin hyvä, itse voi vaan juosta ohi ja koira pysähtyy. Sen jätin yhteen onnistuneeseen kertaan ja mentiin muutamat puomit. Aluksi hakeutui puomin ohi, mutta tultiin uudestaan ja meni sen nätisti. Ekalla kerralla kontaktilla Pongo oli vähän sormi suussa, mutta sanoin "menemene" ja naksautin oikeasta paikasta. Itse juoksin todellakin täysillä kontaktin ohi ja vasta kauempaa sanoin noin. Vapautuksen jälkeen uudelleen ja otinkin muutamia toistoja, se alkoi hakeutumaan itse rohkeammin ihan siihen loppuun ja jopa ihan oikeaan 2-2 asentoon. Itse juoksin joka kerta täysillä kontaktin ohi. Olin tosi tyytyväinen, puomi kaipaa vain muistuttelua sekä toistoja alle, niin siitäkin tulee varma. Puomin jälkeen halusin loppuun yhdet onnistuneet kepit ja ne sain. Sen jälkeen leikittiin ja rapsuteltiin ja hölläiltiin, jonka jälkeen jäähdyttelylenkki ja kotiin ottamaan lepoa. Yksi kerta sai tänään tosiaan riittää, kun sujui niin hienosti niin mitäs sitä suotta jankata kun koirakin jaksoi vielä tehdä hyvällä motivaatiolla.


Kuva: Minna Saarinen

Treenit sujui yllättävän hyvin, olen kyllä tosi iloinen. Täytyykin käydä näin itsenäisesti ottamassa puomi- sekä keppitreeniä, ne on ne esteet mitkä meillä vaatii eniten hiomista sekä toistoja. A:ta kun säännöllisin väliajoin muistuttelee (sekä palkkaa!) niin se varmaan pysyy hyvänä. Viime epiksissä siitä tuli se ylösmenon virhe, mutta jos se oli yksi kerta vaan, niin ei siihen kiinnitetä huomiota. Jos alkaa oikeasti ropisemaan ylösmenon virheitä (epäilen vahvasti) niin sitten pohditaan uudelleen. 


Toisen kerran treenailtiin sitten perjantaina Annan sekä Tiina Y:n kanssa juhannuksen kunniaksi. Oltiin Aholaidassa ja ideana oli siis tokottaa. Pongon kanssa halusin ottaa hyppyä sekä sitten seuraamisen yhteydessä pysähtymistä ja seuraavassa pätkässä häirittyä seuraamista. Aloitimme tokohypyllä ja tällä kertaa tein sitä kokonaan ilman avustajaa. Toin koiran hypylle ja käskin sen hypätä ja sitten heitin sille nakin. Tämä sujui joka kerta hyvin ja koira ei karannut esteelle, ei kiertänyt sitä tai muuta. Olin tosi tyytyväinen näihin hyppyihin, toistoja otettiin 5-10. Kuvat ottanut Tiina Y, kiitos!


Tokohypyn jälkeen otettiin sitten erä paikkakäskyn hiomista. Heitin nakin kauemmas ja sitten koira lähti tulemaan mun luo, sanoin paikka, naksautin ja heitin sille nakin. Jatkoin tätä jonkin verran, vähän ehkä yritin turhaan juoksuttaa sitä liian kaukaa, eli alussa vähän pienemmällä matkalla ja hitaammalla vauhdilla. Tämäkin on hyvä harjoitus ja vahvistaa sekä tokohypyn jälkeistä paikkakäskyä sekä sitten seuraamisen yhteydessä paikkakäskyä eli seisomiskäskyä, kätevää! Tätä täytyy harjoitella vaikka ihan kotona, tosi helppoa ja koirallekkin kivaa kun ei tarvitse kokoajan vaan vieressä seuruuta hinkuttaa.


Ihan näiden meneillään olevien jalkapallokisojen takia Pongon jalistunnelmiin virittäytymistä :D

Sen jälkeen oli tauko ja halusin Pongolle seuruutreeniä kevyesti häirittynä. Päätettiin Murun harjoittelun samaan aikaan olevan meille tarpeeksi vaikea häiriö ja se osoittautuikin juuri sopivaksi. Aluksihan olisi ollut ihan välttämätöntä päästä Murun luo, mutta sain sen tekemään kanssani ihan pari kivaakin pätkää. Tein seuruujuttuja, jotain ihan perusseuruutusta sekä sitten likituloja ja sivulletuloja. Parempaakin on nähty, mutta välillä oli ihan hyvää pätkää. Huomasin sen tekevän paljon paremmin kun juostaan, eli pitäisiköhän nopeuttaa kävelyvauhtia myös sitten tuossa seuruussa? Kerranhan sitä koitettiin ja ehkä voisin koittaa toistekin. Sitten voi tulla vaan ongelma kääntymisessä ja siihen hidastamisessa, mutta en tiedä olisiko se helpommin treenattavissa sitten.


Mä en edes tajua, miten noissa treeneissä meistä on saatu noin hieno kuva. Pongo näyttää tossa sata kertaa paremmalta, miltä se tuntui! Ehkä pitäisi taas pitkästä aikaa videoida esim. meidän seuruuta ja tokotekemistä, niin itsekin olisi jo kärryillä, että miltä se sitten oikeasti näyttää. Parantunuthan se on ja paranee jatkuvasti, onneksi.

Ja treenien jälkeen otettiin pakolliset juhannuskoirakuvat. Kuvissa siis Pongon pikkusiskot Pitko sekä Muru ja äippä Laki. Kaikille lukijoille näin jälkikäteen erittäin hyvää juhannusta! Toivottavasti kaikilla oli oikein hauska juhannus ja nyt taas jaksaa töissä ja sun muissa.

Tämän kuvan (c) minä

Juhannuksen uhrasin ihan itseni rentoutumiseen ja Pongo ei ole päässyt treenaamaan, mutta kerkeäähän sitä tässä. Ensi viikolle varmaan täytyy käydä pari kertaa keppitreeneillä vähintään, sekä mielellään tokoamassakin, mikäli vaan olisi jaksamista itsellä töiden jälkeen. Mutta jos meinasin heinäkuun puolivälissä Mikkelin agikisoihin, niin kyllä saisi nuo kepit taas parantua potenssiin sata, että kehtaa lähteä. Puomin kontaktiakin voisi vielä hioa.

2 kommenttia:

  1. "Pongo näyttää tossa sata kertaa paremmalta, miltä se tuntui!"

    Näin se menee, mähän yllätyin hirveästi siitä viimeisimmästä rallytokovideosta, miten Kake näyttikin niin innokkaalta, vaikka se näytti mun silmään lahnalle :D Ehkä se on sitä, kun ei näe missä asennossa häntä on... :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai sitten Tiina onnistunu räppäsemään just oikeella sekunnilla kuvan... Eivaan, pitäis videoida tota tokoa niin ois itellä vähän realistisempi kuva siitä, miltä se näyttää. :D

      Poista