maanantai 16. kesäkuuta 2014

Taas homma etenee, kun taakka kevenee

Nyt voisin taas koota hieman useamman päivän treenauksia yhteen postaukseen. Töiden kanssa on hieman bloggailu laiskottanut - varsinkin kun hirveästi ei ole tullut kuvattua videoita tai kuvia ja pelkän tekstin kirjoittaminen on tylsää (eikä sellaista ole varmaan niin kiva lukeakkaan). Päivän seisomisen, sähläämisen sekä marjojen myynnin jälkeen tekee mieli vaan rentoutua, eikä istua koneella miettimässä postauksen sisältöjä, kun aivot on ihan tööt pitkän päivän jälkeen eikä ajatus kulje enää normaalia vauhtia. Hirveästi tekisi mieli postailla kunnon postauksia, muttakun ei vaan ole jaksanut! Ehkä nyt otan itseäni niskasta kiinni ja yritän ylläpitää samaa postaustahtia, mitä aina ennenkin.




Sunnuntai 15.6

Haukkuvaarassa kera Annan sekä Karon, ideana oli treenata jotain, mulla ei ollut kovin tarkkaa visiota etukäteen, mitä sitä treenaisi sillä kertaa. Päädyin sitten tekemään Pongon kanssa keppitreeniä, kun niitähän meidän pitäisi vahvistaa ja vahvistaa ja vahvistaa ja harjoitella. Kuusi keppiä ja vähän normaalia vaikeampia lähestymisiä, mulle annettiin kaksi eri tyyliä (näkyvät videolla, persjättö ja sitten tommonen toinen mitä nyt en saa päähäni mitä se on nimeltään) ja sujui vähän kangerrellen. 

Pujotteluvauhti ei koiralla päätä huimannut ja lähetyksetkin oli vähän sellasia sunnuntailähettelyjä. Näitä pitää vain harjoitella yhä enemmän ja kepeistä tehdä koiralle hauskempia. Aika paljon tuli epäonnistumisia (ihan liikaa) mutta tätä tämä välillä valitettavasti on. Tuossa kyllä hyvä harjoitus harjoitella vaikka ihan itseksenikin, hyvä tehdä näitä ohjaustekniikka juttuja välillä ja myös näin kepeillekkin. Ihan hyvä keppitreeni, vauhtia vaan saisi olla koirassa enemmän. Ehkä se sieltä taas tulee, joskus?





Keppejen jälkeen koira autoon ja rakennettiin Annalle sekä Tulpalle rally-tokorata, oisko ollut noin 10 kylttiä radalla. Myös minä ja Pongo mentiin rata sitten painostuksen alaisina, kun se kerrankin radalla oli. Ideana oli joka tapauksessa treenata toinen satsi jotain ja turhaan sitä kahdesti olisi kuitenkaan keppejä treenannut. Toisella päivää sitten. Rata meni ihan hyvin, välillä oli vähän lahnaseuraamista, mutta.. lähtöön se tuli erittäin hyvin kun vertaa normaaleihin lähtöongelmiin sekä rata kokonaisuudessaan oli ihan siisti. Jouduin uusimaan vain yhden liikkeen ja se käytti myös ihan hienosti takapäätä. Tekeminen ja motivaatio koiralla oli välillä erittäin hyvää ja esim. siihen rally-tokon tuuraukseen verrattuna tämä oli satamiljoonaa kertaa parempi. Olen tyytyväinen ja rata tehtiin vain kerran. Videolle se nyt ei valitettavasti tullut - ehkä se juuri siksi onnistuikin!

Rallyradan jälkeen sitten otettiin muutaman kerran tokohyppy, kun sitä en oikeen vielä yksin voi harjoitella ja kun se on vaan tuolla Haukkuvaarassa. Videolla näkyykin miten meni, siinä kaikki toistot. Alustaa ei ollut, vaan Anna heitti herkun ja siirtyi kokoajan vähän taaksepäin. Oli selkeästi vähän hankaluutta siirtyä poispäin molemmista meistä ja itselläkin meni välillä senat sakasin. Mutta ihan hyvää tekemistä, hauska nähdä välillä itsekkin miltä tuo tokohyppy näyttää! Tykkään tosi paljon kyllä siitä ja selkeästi Pongokin. Loppupalkkana oli autoon whiskassia, toimi hyvin.




Maanantai 16.6

Pyysin treenikaveriksi Hennaa kun hänellä on dalmatialainen ja vieläpä uros, eli mitä mahtavinta treeniseuraa välillä olla vähän vaikeammassa porukassa. Normaalisti kun ollaan aina nahkaporukoissa. Halusin tehdä paikkamakuun sekä sitten vähän jotain tokohommaa. Aloitettiin seuraamisen yhteydessä seisomisesta ja Henna naksautti kun koira pysähtyi. Valui aika paljon tänään, pitää pohtia ehkä sellaisia asioita kun takapalkka ja vielä aloittaminen niin, että heitän nakin suoraan siitä paikka -käskystä. Mutta vastahan tämä on aloitettu, joten en nyt stressaa jos vähän vaikka valuukin. Kyllä se rima sieltä pikkuhiljaa nousee. Tehtiin joitakin toistoja tätä sekä sen seurana vähän seuraamistakin sitten, palkkana oli nakit sekä pallo.

Koira hetkeksi autoon tauolle, jonka jälkeen otettiin paikkamakuu. Halusin ensin hieman Pongoa hallintaan ja teetin vähän seuruuta. Selkeästi sitä häiritsi Jali (sekä ohiajavat heppatraikut). Paikkamakuussa oli ongelmaa, se nousi itseasiassa kaksi(!) kertaa, käskin sen vaan maahan. Se jopa ihan vinkui ja piti jotain epäselvää ulinaa, hieman oli kyllä liian vaikea paikka vielä. En tiedä pitäisikö palkata vielä välissä? Ainakin mun pitäisi varmaan kehitellä joku paikkamakuu sana alkuun, kun mulla on vaan "maa" käsky ja se on ehkä vähän epäselvä koiralle, että miten tässä nyt piti tehdä. 

Sen jälkeen kun sain palkattua siihen surkeaan paikkikseen niin vein koiran sivummalle ja Hennan treenatessa halusin pistää sen uuteen paikkikseen, otin rimaksi päässä laskeminen kolmeenkymmeneen. Pongo oli levoton ja nousi, mutta vasta kun Henna treenasi luoksetuloja ja huusi "tule", sillonkin nousi vähän epäillen ja kävin vaan palauttamassa ja otin nollasta kolmeenkymmeneen, pysyi hyvin ja palkkasin superisti. Sen jälkeen pari helppoa seuruupätkää ihan treenimielessä, jonka jälkeen koira loppupalkalle autoon, whiskassia jälleen. Hankalaa oli, paikkamakuuta pitää harjoitella enemmän ja vaikeammassa seurassa!

Sen jälkeen katsoin Hennan ja Jalin aksaamista hallilla ja käytiin yhdessä loppu/jäähyttelylenkillä. Pongo oli tosi rennosti koko lenkin ajan, alussa vähän nosti karvoja Jalille, mutta ei ees yhtään kytännyt sitä. Todella hienoa! 

Tosta tokotreenauksesta näin yleisesti... Mä en tiiä, mutta en jotenkin jaksa yhtään stressata meidän "sunnuntaitokoilua" ja tällästä vähän rennompaa treenaamista, kun ei oikeen onnistu (täydellisesti ainakaan), mutta mulla on kyllä aina kivaa treeneissä ja niihin tekee mieli lähteä aina. Tiedän, että tänä vuonna ei todellakaan tuskin mennään möllitokoja kummempiin karkeloihin, joten mulla ei vaan ole mitään treenistressiä ja se tuntuu mukavalta. On hauskaa, kun ei ole painetta takaraivossa, että jyskyttää joku tietty päivämäärä johon pitäisi saada koira kisakuntoon. Pongo on kolmivuotias, eikä meillä ole mihinkään kiire. On kiva harjoitella ihan ajan kanssa ja itsekin samalla opetella sitä opettamista. Tavoitteita on toki oltava ja uutta opiskeltava jatkuvasti, mutta mä tykkään kun saa harrastaa ja pitää hauskaa sen oman koiran kanssa. Tiedän itse jännittäväni vielä niin paljon, että vaikka koira olisikin varma liikkeistä sekä paikkamakuusta, niin viimeistään mun jännitys pilaisi koko homman. Mukava treenata tätä tokoa nyt ainakin näin vähemmän kalenteria tuijotellen, kisoihin mennään sitten joskus kun ollaan valmiita. Haluan mennä niin virallisiin kisoihin, että meillä on mahdollisuus siihen ykköstulokseen, kokeilemaan en halua mennä. Mä itse kun olen niin kilpailuhenkinen ihminen, että haluan sitten mennä niin, että on mahdollisuus kunnon suoritukseen ja hyviin pisteisiin. Treenithän meillä on tiukat kuitenkin, enkä salli mitään höntsäilyjä koiran osalta, mutta liikkeiden kanssa ei ole kiire eikä koiran kisavalmiiksi saamisen kanssa ole kiire. Kaikki häiriösiedätys tokossa tulee olemaan meille varmasti vaikea homma, johon saa sitä aikaa tuhrata!

Mutta rally-toko toki erikseen, siinä kun saa jutskata koiran kanssa henkeviä radalla ja se tuntuu vähän rennommalle. Toki siinä omat pilkunviilauksensa, mutta meille sopii se höpötyshomma ja varmaan niitä kisoja kierretään vähän alemmalla rimalla mitä tokokisoja. Alustavaa kisakalenteria ollaan pohdittu, että agilitykisoihin mahdollisesti jo heinäkuun alussa Janakkalaan ja/tai Mikkeliin ja rally-tokoilemaan sitten marraskuussa tai millon ne syksyllä olikaan Jyväskylässä. Tokoilemaan sitten joskus hamassa tulevaisuudessa!

5 kommenttia:

  1. Paikkamakuutreenikin kannattaa pitää monipuolisena, ei aina ottaa sitä 2 minuuttia samasta etäisyydestä vaan vaihdella aikaa kummankin puolin ja tosiaan vielä ei voi vaatia että koira jaksaa kahta minuuttia palkatta, vaan voit jollakin kertaa palkata vaikka puolenkin minuutin välein. Sekin on tärkeää että mistä palkkaa, jos ja kun mä palkkaan omia koiriani kesken makuun, mä en lähde palkkaamaan silloin kun koira haistelee/pyörittää päätä/makaa lonkalla vaan merkkaan hyvän aktiivisen paikkamakuun suullisesti (rauhallisesti) jo kauempaa ja siirryn eteen palkkaamaan.

    Kannattaa tosiaan kokematonta koira palkata toisinaan ihan todella lyhyistäkin hyvistä pätkistä, koska ne vahvistaa sitä mitä siltä koiralta halutaan, ettei käy niin että koira ehtii aina nousta kerran tai pari ennen kuin se lopulta saa sitä palkkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annalta tosiaan sain ohjeet, että mielummin en palkkaisi välissä ja pitäisin sitten vaikka välimatkan koiraan lyhempänä sekä mielummin en höpöttäisi kauempaa koiralle. Siksi olen näin siis tehnyt. Tuon paikkiksen jälkeen kyllä voi olla, että palataan (ainakin osittain?) edelleen palkkaamiseen ainakin uudemmanlaisissa paikkamakuuhäiriöissä tai -paikoissa, kun tuntuu, että tuolloin se vaan oli ihan liian vaikeaa, vaikkei suoraan autosta kiihtyneenä tullutkaan edes paikkamakuilemaan.

      Ehkä täytyy aloittaa paikkamakuun treenaaminen alusta? Toisaalta sitä nyt ei hirveästi olla edes treenattukkaan, mutta harmittavan paljon on sattunut noita nousemisia. Mutta jokatapauksessa nyt on ehkä pohdinnan paikka, miten sitä lähdetään paikkistelemaan jatkossa. Kiitoksia kuitenkin kommentista ja neuvoista. Täytyy ihan oikeasti pohtia sitä, alkoiko paikkispalkattomuus liian aikasin!

      Poista
    2. Mun mielestä sä oisit voinu käydä palkkaamassa sen välissä. Tai hyvä ettet käynyt palkkaamassa kun ääntelehti, mutta ehkä uudelleen makuulle palauttamisen jälkeen olisit voinut käydä palkkaamassa kun pysyi alussa (muistaakseni) hiljaa.

      Ei siitä palkkailusta haittaakaan olisi, varsinkin jos sillä on ollut taipumusta nousta aiemminkin ja vähän levottomastihan se ääntelehti. Nousiko se toisen kerran sillon kun Jalikin nousi? (en muista) Nouseva vierustoverikinhan on aika kova häiriö kuitenkin. Taidan Jaliakin käydä palkkaamassa vielä ahkerammin kun haluaisin, että se kiinnittää enemmän huomiota minuun eikä vilkuile ympärilleen.

      Killerillä oli muuten kivat paikkamakuutreenit, ois kannattanut tulla :D

      Poista
    3. Tyyliä on toki yhtä monta kuin koiraakin, itse pyrin noudattamaan sitä ohjetta että kun yksi kriteeri nousee, laskevat muut väliaikaisesti, eli uusi ympäristö ja uusi häiriö tihentää palkkausväliä ja lyhentää välimatkaa. Ei varmaan ihan alkuun tarvitse palata, mutta kyllä mä tuota paikkamakuukäskyn käyttöönottoa suosittelen ja sitä että sen verran ottaa pakkia että on se varmasti ja aktiivisesti makaava koira jota pääsee palkkaamaan.

      Poista
    4. Henna, juu alussahan se makasi ihan hyvin, mutta selkeästi alkoi olemaan loppua kohden hieman hankaluutta. Se nousi myös toisen kerran kun Jalikin nousi, mutta taisin käskeä sen kauempaa takaisin maahan. Se makasi kyllä ihan surkeasti verrattuna normaaliin... että olisi pitänyt varmaan palkata siinä alussa. Paikkistreeneihin oisin tullut, mutta kävin heti töiden jälkeen Haukkuvaarassa treenaamassa itsekseni aksaa ja en sitten illalla enää jaksanut tehdä muuta kun nukkua. :D Jos olisin jaksanut liikkua, olisin kyllä varmasti tullut!

      Riikka, mä oon kyllä yleisesti tykännyt sun metodeista ja musta toi sun huomion kiinnitys häiriöön on tosi hyvä asia. Jälkikäteen mun olisi pitänyt palkata, mutta paikka oli ennalta tuttu ja alku niin hyvä, että ajattelin mennä suunnitellun kaavan mukaan... mutta varmaan nyt palaan ainakin osittain palkkaamiseen joissakin treeneissä. Välillä se on vaan maannut niin hyvin ilmankin palkkaa, mutta ehkä liian nopeasti siirryttiin kokonaan olemaan palkatta.

      On kyllä kiva kun tämä paikkis herättää keskustelua ja saan vinkkejä. Se on kuitenkin tosi tärkeä liike ja haluan kyllä Pongosta paikkisvarman ennenkun edes katson kisakalenteria. Pikkuhiljaa!

      Poista