tiistai 17. kesäkuuta 2014

Pongon plussat ja miinukset

Vähän jo kauemman aikaa sitten kyselin sivupalkissa erikoispostaustoiveita ja Pongon plussat ja miinukset oli yksi lukijoita kiinnostavimmasta aiheesta. Nyt kun pääsykoeopiskelurumba on (hetkeksi?) ohitse, on aikaa toteuttaa myös ylimääräisiä postauksia! Toivottavasti pidätte.




PONGON PLUSSAT


+ Ihmisläheisyys 
Pongo on todella mukava koira siitä, että se pitää ihmisistä ja haluaa olla ihmisten lähellä. Joskushan sen intoilu on jopa rasittavaa ja joitain pahoja tapoja sillä on (esim. hyppiminen innostuksissaan) kun se höntyilee ihmisiä nähdessään, mutta musta on ihanaa kun mulla on koira, joka haluaa tulla nukkumaan päikkärit mun jalkopäähän ja joka tulee itsenäisesti rapsutettavaksi. Se myös pitää kaikista ihmisistä ja on collieksi jopa epätavallisen innokas uusistakin ihmisistä, nyttemmin se on tosin jo rauhoittunut (vähän), eikä ihan jokaisen uuden tuttavuuden syliin meinaa hypätä. Mutta musta on ihanaa kun sitä saa rapsuttaa, halia ja hellitellä ihan niin paljon kun jaksaa (vrt. meidän edellinen koira ei oikein liiasta lääppimisestä perustanut) ja toinen vaan tykkää. Pongo on toiminut myös lasten silityskoirana nätisti ja osaa olla sellaisissa tilanteissa, miten aidon oikean lassien kuuluukin!

+ Tottelevaisuus ja kiltteys
Kun Pongo tuli meille pentuna, ajatukseni oli, että haluan ensin opettaa siitä arjessa toimivan koiran ja sen jälkeen lähteä treenaamaan ylimääräisiä temppuja. Koulutus alkoi hihnakoulutuksella, vapaana olemisen opettelemisella sekä yleisellä käyttäytymisellä, missä mun mielestä olen onnistunut. Lenkillä sitä voi pitää vapaana, se ei lähde liian kauas ja tulee kutsusta luokse. Se työntää itse pään pannasta kun haluan ottaa sen kiinni ja jos vapaana ollessa tulee vastaantulijoita, se pysähtyy (jolloin saan otettua sen kiinni) tai ignooraa ne. Se uskoo järjestään kaikki suuremmat sanomiset lenkillä, esim. jos pitää pysähtyä ennen suojatietä ja kävelee käskystä myös vapaana vierellä ja tulee siihen kävelemään jos pyydän. 

Treenatessa tämä sen kiltteys sekä tottelevaisuus on tullut esille, kun olen jopa hieman varmistellut sitä, että se on varmasti mulla hanskassa ja tottelee. Se agilityssä ei ota nokkiinsa mun ohjausvirheistä tai pelasteluista ja kiltisti suorittaa mun pyytämät esteet. Tokossa se haluaa tehdä mun kanssa ja tekee kiltisti mitä pyydetään; se ei sikaile, jos se ei pysty tekemään on häiriö liian suuri sille tai sitten olen itse ollut epäreilu tai hermostunut, jonka takia se menee lukkoon ja ei halua tehdä. Se on ollut kaikesta vaikeinta ymmärtää, miksi se ei vain voi/halua tehdä joissakin tilanteissa. Se lähtökohtaisesti on aina valmiina tekemään mun kanssa mitä pyydän. 

+ Helppous
Kokonsa puolesta (61cm/30-32kg) Pongo ei ole ehkä kaikista näppärin koira, mutta muuten se on niin helppo kuin vain olla ja voi. Se ei voi pahoin autossa ja matkustaa hyvin pidemmätkin matkat, sopeutuu uusiin paikkoihin, rauhoittuu sisälle nätisti (satunnaisesti saattaa ilmoittaa joistain asioista), pää ei räjähdä vähästä treenaamisesta eli kestää myös treenitaukoa, arjessa se toimii tosi helposti eikä vaadi mitään ylimääräistä, pärjää yksinolot aina - myös pidemmät, ei vaadi järjettömän pitkää lenkitystä, mutta kestää silti pidempääkin lenkkiä, voi olla mukana tapahtumissa ja siis on vain yksinkertaisesti koira minkä voi ottaa helposti mukaan, mutta jättää myös kotiin. Jos muutamia tulevia miinuksia ei lasketa, niin Pongo on kyllä arjessa helppo koira, joka pärjää hyvin kaikenlaisissa tilanteissa.

+ Terveys
Aihe, joka voisi olla niin itsestäänselvä, mutta ei kuitenkaan ole. Meidän edellinenkään koira ei ollut sairastelevaa tyyppiä, mutta miten monia koiria onkaan, joiden kanssa saa rampata jatkuvasti eläinlääkärissä ties minkäkin syyn takia. Terve koira on aina tärkeimpia asioita. Pongo ei ole käynyt eläinlääkärissä rokotusten, kyynär- ja lonkkakuvausten sekä muistaakseni vain yhden korvatulehduksen verran enempää ja on muutenkin pysynyt hyvin terveenä. Se on kuvattu luustoltaan priimaksi ja se ei ole koskaan ontunut, joskus satunnaisesti se on saattanut ihan pienen hetken keventää jotain askelta esim. jonkun liukastumisen tms jälkeen (mikä on normaalia), mutta ikinä se ei oikeasti ole koskaan ontunut tai vastaavaa. Hieronnastakin se sai vain hyvää arviointia, vaikka yksi pieni jumi löytyikin. Toki collieilla on herkkävatsaisuutta sekä allergiaa, mutta Pongolla en ole huomannut oikeastaan kumpaakaan. Jossain vaiheessa kartettiin kyllä sianlihaa, koska sen vatsa tuntui menevän siitä veteläksi, mutta olen kyllä syöttänyt sille sikaakin, eikä se ole siitä mitenkään oireillut. Sisäelimiäkin se on saanut ja vahvempia lihoja, mutta koskaan sen vatsan toiminta ei ole mitenkään radikaalisti muuttunut oikeastaan mistään sen saamasta ruuasta. Täytyy koputtaa puuta, että jatkossakin koira pysyy terveenä! 



PONGON MIINUKSET

- Ääniarkuus
Voi kun me ollaan tämänkin homman kanssa painittu jo tänä keväänä paljon. Pongo pelkää kovia ääniä ja sen huomasi siitä oikeastaan jo aika pennusta asti, mutta en sitä itse tietenkään tajunnut. Se pelkäsi purkan paukuttelua suussa, aseen ääniä, uuden vuoden pamauksia sekä tänä kesänä myös ukkosta. Ehkä se ei olisi niin ääniarka, ellei se olisi altistunut noille pahoille äänille, mutta totuus on se, että sitä ei oikeastaan VOI totuttaa 100% ääniarattomaksi ja se tulee aina jonkinverran pelkäämään paukkeita. Hommaan onkin ollut ratkaisuja! Uudeksi vuodeksi se meni viimeksi kasvattajalle hoitoon, missä pauketta on huomattavasti vähemmän mitä meillä ja siellä se ei reagoinut paukkeisiin ollenkaan, vaikka siellä jonkin verran niitä kuului ja se oli jopa pihalla. Siellä toisaalta on koiria ympärillä sekä muuta ajateltavaa, kotona se kyllä pystyy olemaan, mutta lähinnä se haluaa olla mun huoneessa "turvassa" missä se rauhoittuu. Ulos ei ole asiaa, koska meillä paukkuu lähes kokoajan ja kamalan paljon. Viime uusi vuosi ei ollut yhtään ongelmallinen, vaikka pieniä paukkuja kuului, koska pahin altistuminen jäi pois. Yksittäinen pieni tai ihan muutama hajanainen esim. raketti ei ole oikeastaan ongelma ja se saattaa hetken säikähdyksen jälkeen palautua, mutta jatkuva tykitys pamauksia on liikaa.

Ukkonen on ollut tämän kesän vitsaus ja toukokuussa kaikki lähti siitä, kun se äitini kanssa ulkona ollessa sai yhtäkkisen ukkoskuuron niskaan ja siis kaikki tapahtui todella nopeasti. He olivat ihan normaalilla lenkillä pyörällä, kun ilman varoitusta (kauempaa jyrinää esimerkiksi) napsahti päällä suuri salama. Sen Pongo kesti vielä ja jäi odottamaan äitiä, seuraava napsahti ja taas se odotti käskystä. Toki se tässä vaiheessa oli jo säikähtänyt, mutta olisi vielä kestänyt jollain tasolla tuon. Kolmas kerta samaa oli jo liikaa ja koira lähti juoksemaan täysiä kotia (oli siis vapaana, kuten lähes aina meillä lenkeillä, eikä antanut kiinni) ja olin onneksi vastaanottamassa sen sisälle. Sen jälkeen se on tänä vuonna kytännyt nyt enemmän ääniä, mutta palautuen kuitenkin nopeasti. Tuo kuitenkin heti oli uusi paha kokemus, mikä jätti jälleen kerran jäljet.

Treenatessakin jotkut äänet saattavat olla liikaa ja se reagoi muutenkin häiriintyen ääniin aika rajustikkin. Se ei minusta kuitenkaan ole ongelma, koska agilityn tai tokon äänet eivät voi koskaan olla niin pahoja, että se säikähtäisi. Jos kokeessa tai kisassa tulee esim. ukkosta tai suuria pamauksia, niin se on vain huonoa tuuria.

- Urosagressiivisuus
Tässä toinen aihe, minkä kanssa ollaan painittu oikein urakalla. Mä en tiedä mistä se urosagreilu tuli - huonosta kokemuksesta (en tämmöisiä muista) vai onko se vain "sisäänrakennettu" tuohon koiraan. Se kuitenkin alkoi siinä murrosiän kieppeillä ja on jatkunut ihan tähän päivään asti, se ei vain yksinkertaisesti siedä muita uroksia. Aluksi se oli sellaista, etten uskaltanut agilityn alkeiskurssilla päästää sitä vapaaksi, kun pelkäsin että se hyökkää jonkun kimppuun. Alusta asti halusin olla mielummin liian varovainen kuin antaa pahimman tapahtua, enkä tosiaankaan halua testata mitä se tekisi jos pääsisi jonkun kanssa tappelemaan. Se provosoituu herkästi ja ei siedä omassa tilassaan muita uroksia, mutta kun sen kanssa on vaan käynyt treenaamassa ja opettanut sen sietämään myös uroksia samalla kentällä (kaikki hihnassa kuitenkin) niin en koe tätä enää oikeastaan ongelmana. 

Treenikentällä me ei muutenkaan kenenkään kanssa leikitä, joten sen ei tarvitsekkaan sietää iholle tulevaa urosta. Isoissa tapahtumissa, esim. näyttelyt, se ei kiinnitä huomiota yhteen koiraan, joten niissä ei haittaa vaikka vähän lähempänä kävelisikin joku uroskoira. Ongelma on enemmän ehkä yksittäisissä koirakoissa tai kun se on todella korkeassa vireessä, mutta treeneissä tästä ei oikeastaan ole enää haittaa. Se on hihnassa (treenit) jos on se vaara, ettei se ole mulla hallinnassa, mutta sen hallinta on jatkuvasti paranemassa kun treenataan kokoajan. Ohitukset lenkilläkin tapahtuu jatkuvasti paremmin, eikä se räyhää enää kun ehkä 1/10 koirasta, jos sitäkään. Ikinä en voi kuitenkaan päästää sitä tuntemattomien urosten kanssa nenäkkäin tai leikkimään, koska en halua ottaa riskiä. Joidenkin tuttujen urosten kanssa se leikkii sujuvasti ja ne onkin pennusta asti sille tuttuja, joitain pennusta asti tuttuja se ei siedä ollenkaan. 

- Pehmeys
Pongo on pehmeähkö koira ja tämänkin kanssa ollaan painittu. Paras esimerkki siitä on ehkä meidän keinu, jossa Pongo siis säikähti/koko sen epämiellyttäväksi ja saatiin puoli vuotta sitten sitä siihen totuttaa uudelleen, että se ei koe sitä enää pahaksi asiaksi. Se saattaa säikähtää helposti joitain asioita ja siksi arjessa tämä on vain ennakointia (niinkuin koiran omistaminen muutenkin) eli mistä se saattaa säikähtää niin että pelästyy. Luonnetestissähän sen kovuus oli +1 hieman hermostunut ja hermorakenne -1 vähän hermostunut, mutta tokihan koe oli koiran äärimmilleen viemistä, mitä normaalissa arjessa ei oikeastaan tapahdu. Joistain asioista se palautui alussa vielä hyvin, mutta siinä on aina se raja tuon koiran kanssa, kun liika on liikaa ja sitten alkaa ongelmat. En koe tätä kuitenkaan mitenkään ongelmallisena, koska harvemmin tulee tilanteita (arjessa), missä se säikähtäisi oikeasti. Joitain sellaisia sitten on ja ne se muistaa pitkään, mutta mulle tämä ei ole oikeastaan mikään ongelma. Kaikki on vain ennakointia vähän enemmän. Toisena hyvänä esimerkkinä se, kun se sai läheisestä hevosaitauksesta sähköiskun nokkaan ja säikähti sitä kerrasta. Nythän se ei enää pidä hevosista, eikä halua niiden luo, vaikka pentuna piti niistä ja vaihteli jopa pusuja ison puoliveriruunan kanssa tallilla. Tällaiset äärimmäiset on sellaisia missä saattaa tulla trauma, mutta harvemmin musta näitä on. Mutta kyllähän tämä pehmeys ja hermorakenne on asioita, jotka ovat totta ja joita on turha kierrellä. 



Jotain varmaan voisi harmittaa, kun saisi tällaisen ääniaran sekä pehmeähkön koiran itsellensä ja vieläpä harrastuskoiraksi. Mua ei oikeastaan hetkauta, koska eihän siitä pentuna voi oikeasti loppujenlopuksi tietää, millainen siitä tulee. Kaikki vaikuttaa, niin huonot kuin hyvät kokemukset kuin myös sitten ihan koiran oma luonne sekä hermorakenne. Pongo on mulle juuri tuollaisena kaikista maailman koirista paras ja nuo kaikki - hyvät ja huonot - ovat sen ominaisuuksia, joiden kanssa on elettävä. Tietyt asiat vaatii enemmän ennakointia kun toiset, mutta vaikka saisin vaihdettua tuon koiran kovempaan sekä ääniarattomaan yksilöön, en sitä tekisi, koska mulle koira on ensimmäisenä lemmikki, paras ystävä sekä perheenjäsen ja vasta sitten harrastuskoira. 

Tietyistä mahdollisista tavoitteista on jouduttu luopumaan - esim. BH koe tai kisaaminen PK-lajeissa - mutta niinkuin muidenkin koirien kanssa, on suhteutettava harrastuslajit koiran, eikä itsensä mukaan. Kaikkinensa Pongo on todella opettavainen koira ja on opettanut mulle ennakointia, mielen hallintaa ja vaikka mitä muuta, sekä on tietenkin mulle mun paras ystävä. Niinkuin Pongo mulle onkin, kaikista parhain koira mitä on kaikkine omine ominaisuuksineen! Se kuitenkin pelittää mulla niin hyvin ja sopii mun käteen täydellisesti, joten pois en antaisi mistään hinnasta. Kaikista tärkein juttu kun sen oman koiran kanssa on se, miten kemiat kohtaa ja me ainakin ollaa ihan erottamaton parivaljakko.

4 kommenttia:

  1. Mikä estää BH-kokeen? Siellähän ei ammuta laukauksia jos niitä ajattelit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai mä luulin, että siinä on myös laukaukset. Siinä tapauksessa voitaisiin kyllä se jopa läpäistä, toisaalta meidän muiden koirien ohitukset on kyllä välillä vähän hankalia. Muutenhan ei mitään probleemaa.

      Poista
    2. Juu ei ammuta, se vaan täytyy tosiaan kestää että toinen koira makaa lähistöllä teidän tottiksen ajan ja myös Pongon tulee pystyä makaamaan paikallaan katsellen sun käännettyä selkääsi samalla kun toinen koira suorittaa tottiksen, jossa on mm se luoksetulo.

      Poista
    3. No makaava koira lähistöllä tottiksen ajan ei varmaankaan ole ongelma ja helposti treenattavissa (häiriö), mutta toi paikalla makaus on tällä hetkellä tosiaan vielä hankalaa. Ehkäpä tuon BH:n voisi joskus katsoa, uskaltaisiko käydä kokeilemassa. Onhan tässä aikaa.

      Poista