maanantai 2. kesäkuuta 2014

Jännitystä ilmassa

Keppejä käytiin harjoittelemassa tällä viikolla kahdesti kasvattajan takapihalla, missä oli tän hetken ainoat mahdolliset kepit, mitä treenata. Aholaidan lukko oli hukkunut ja uuden lukon avainta Anna ei ollut saanut vielä ja Haukkuvaaraan meillä ei ollut korttia.

Ekassa treenissä alkuviikosta otettiin muutamasti hihnan kanssa etupalkalla (nakkia) ja oli ihan hyvä. Vähän aluksi meinasi mennä vääristä väleistä, mutta saatiin menemään. Loppuun ilman hihnaa, Anna loppupalkkaamassa alustalle ja mä menin siinä vieressä. Ihan hyvä.

Toisella kerralla la iltana vielä kenraaliharjoitus ja otettiin kai ensin yksi kerta hihnan kanssa, tuli suoraan hyvin palkkakupille (lohta, superpalkka!) ja sen jälkeen otin Pongon kanssa kahdestaan, Anna palkkasi. Oli taas jatkuvasti parempi ja parempi, virheet oli loppupään virheitä (palkka houkutti liikaa) ja sisäänmenokohta oli aivan selvä koiralle. Hyvillä mielin siis sunnuntaita odoteltiin, keppitreeni oli edistynyt hyvin.




Sunnuntaina sitten Nokian collieiden agilitymestaruuksissa oli ensiksi hyppäri ja muuten rata oli ihan hyvä, mutta kepeille tuli virhe. Lähdin hakemaan vaan hyvää fiilistä ja koiralle sitä tunnetta, että kepit ei ole paha asia. Pongo paineistui heti kuulemma kun tuli putkesta ja sanoin "kepit" eli ei ollut kuulemma esim mun vientivirhe kepeille. Kepeillä sitten junnattiin hetki ja lopuksi annoin sitten mennä loppuun, vaikka jossain kohtia tuli virhe, koska en jaksanut enää jauhaa turhaan enempää. Tärkeinpänä oli se, etten hermostunut ja se, että fiilis radan jälkeen oli mahtava. Vauhtikin oli Pongoksi ihan jees. Tuloksena HYL.






Kuva Minna Saarinen

Kuva Minna Saarinen

Kuva Minna Saarinen

Agiradalle mentiin hieman kauhunsekaisin tuntein, nimittäin kepit jänskätti. Siinä sitten juuri ennen meidän vuoroa kuului joku ääni ja Pongo sitten kyttäsi sitä ja häntä meni koipien väliin, säikähti siis sitä. Nostatin sitä näyttämällä edellisen suoritusta ja se onneksi nousi siitä. Ehkä nostatuksen takia (tai säikähdyksen) oli vaikea saada se istumaan lähtöön ja halusin nopeasti vain siitä lähteä ja alku menikin hyvin. Ongelmat alkoi keinulla, missä koira ei keskittynyt vaan ryysi keinulle ja siitä tuli vähän ruma. Ei nyt sivusilmällä katsoen mikään järkyttävä keinu, mutta Pongolle liikaa. Tein kuulemma oikein, ei numeroa siitä vaan koira putkeen ja homma jatkuu. Putkesta esteelle ja siitä valssaus kepeille, lähetys näin oli selkeästi helpompi kun koiralla ei ollut vaihtoehtoa panikoida keppejä jo kauan ennen suoritusta ja Pongo menikin ekalla oikeasta sisään - edistystä jo sekin. Siitä tuli sitten virhe, mutta uudelleen ja kepit loppuun suoritettua - mahtavaa! Selkeä parannus kepeillä edelliseen, eli se mörkö oli nyt osin voitettu, HYVÄ ME! Siitä sitten huomaa koirasta, että sitä jännittää (keinu, alun ääni, kepit, kaikki, kisatilanne, minä?) ja tulee esteiden ohi, mutta hyvä A ja lopulla radalla nyt ei ollut väliä kun tuloksella ei ollut mitään väliä, vaan sillä, että radalta saa koiralle olon, että se on kivaa. Fiilis oli mulla hyvä, harmitti toki tuo säikähdys tms, mutta siis toisaalta oli hyvä; jos panikoiduttaa, niin silti tehdään hommat. Tärkeintä oli saada itelle sellanen olo radan jälkeen, että jee tää on kivaa! Tuloksena HYL.





Kuva Minna Saarinen

Kuva Minna Saarinen

Kuva Minna Saarinen


Kaikenkaikkiaan siis jäi kiva mieli, parannettiin (kepeillä) tokalle radalle ja siis saatiin voitettua se mörkö. Lähdössä kuului ääni, mutta silti mentiin radalle ja se ei ollut ongelma. Keinu oli huono, mutta tehdään järjestelmällinen treeni heti parin viikon päästä (ensi viikko on taukoa), joten en usko että siitä tulee mikään ongelma kun viedään se vaan kunnolla keinulle tuon jälkeen. Mulla on tosi hyvä mieli, ainakin kesäkuu (ja luultavasti myös heinä) treeniä ja sitten syksymmällä uudella innolla kisoihin. Meillä on paljon hyvää alla ja paljon opittuja asioita; miten mun pitää käyttäytyä kisoissa ja millaista on kisaaminen. Ei olla saatu nollia, se ei haittaa, mutta kyllä ne vielä tulee kun palaset kolahtaa kohdalleen. Mä en vielä haluaisi meidän taidolla edes kakkosen radoille (kolmosista puhumattakaan), koska ei olla vielä niin hyviä. Ykkösissä on hyvä hakea kisakokemusta molemmille sekä hyvää fiilistä radoilta. 

Pongolla on ollut nyt ukkosen kanssa ongelmaa kun se toukokuussa oli lenkillä ja kolme kertaa salama löi ihan täysiä sen kohdalla, joten se varmasti senkin takia nyt kyttää normaalia enemmän vielä ääniä. Meinataan kuitenkin tehdä myös ääniharjoituksia, eli agilityn aloituksia musiikin kera ja hillittyjen äänien kera, että tehdään vaikka kuuluu jotain ääniä. Enää en myöskään ikinä, missään tilanteessa vie sitä kisaamaan jos kuuluu ukkosen jyrinää, agiradallahan siinä alussa se ei ollut jyrähdys, vaan joku vastaava ääni. Huomasin sen kyllä kyttäävän autojen ääniä ja muitakin, eli se nyt kyttäilee ihan kaikenlaisia vähän kovempia ääniä. Onneksi tuolla siitä ei tullut mikään ongelma ja agiradan sekä loppulenkin jälkeen se palautui "säikähdyksestä" ihan hyvin kun tiesin jo vähän miten toimia. Ei tee siitä numeroa, ei huomioi sitä, on itse normaali ja järjestää koiralle jotain muuta ajateltavaa. 

Eiköhän tää tästä! Mulla on hyvä fiilis tän aksaamisen suhteen. Ongelma on ollut se, että liikaa kisoja liian vähän treeniä. Nyt keskitytään taas harjoitteluun, enkä halua tässä vaiheessa tehdä (uudelleen?) sitä virhettä, että taidon ja estevarmuuden kustannuksella kisataan. Sehän tässä Laukaan ja Nokian kisojen välissä oli selkeä ongelma ja se lähti kytemään jo JATin viime kisoissa. Varmasti vielä ennestään helposti peilaavan koiran epävarmuutta kisatilanteissa on nostanut mun oma jännitys sekä koko kevään kestänyt stressi pääsykokeisiin lukemisesta - nyt se on vielä suurimmillaan, kun koe on 4.6 keskiviikkona ja siihen on vain pari päivää. Nyt oon huomannut, että jos pikkuisenkin tulee joku tilanne, missä mä oon joko itse epävarma, jännittynyt tai en ohjaile Pongon käytöstä kun se vaikka itse vähän jänskää, niin alkaa heti ongelmat. Nämä säikähtämisjutut varmasti alkaa helpottaa, kun opin jonkun johdonmukaisen tavan reagoida (tai nimenomaan olla reagoimatta, mutta pitää koira hallinnassa) sellaisissa tilanteissa, missä koira pääsee säikähtämään. Täytyy kyllä sanoa, että Pongo on opettanut mut ennakoimaan tosi hyvin kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin (äänet, muut koirat, paikat missä voi käydä trauma), että täytyy vissiin ruveta ennustajaeukoksi. :D

Nyt tosiaan Pongo lomailee tämän viikon (noh, ehkä tänään kotitokoillaan vähän) ja ensi viikon parissa palaillaan sitten treenien parissa. Uusi vapaakortti ja uudet kujeet! Haaveissa kesälle olisi eilisten puheiden mukaan rally-tokon alokasluokassa kilpailu sekä möllitokossa käynti sekä tietty kaikki mahdolliset agiepikset missä saada kisavarmuutta sekä palkkaamista radoille. 


"Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin, seuraava yksi viikko, matkin Naantalin aurinkoo"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti