sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Vaikeuksista (lähes) voittoon

Tänään olikin jännä aamu, nimittäin meillä oli JATin agilitykisat ja tarkoituksena oli startata kaksi ykkösen agilityrataa. Tuomarina oli tälläkertaa Sisko Pulkkinen. Paikalle saavuin hyvissä ajoin, koira oli jo aamulenkitetty kotona, joten ekana menin ilmoittautumaan ja sen jälkeen hain koiran tutustumaan paikkaan. Se oli ihan kiva, toki haukkui ja riehui kuten aina, mutta sain sen aika nopeasti kuuntelemaan ja tekemäänkin pari jotain juttua. Sitten olikin aika katsella minien ja medien suorituksia (Pongo meni siis autoon) ja katsella, millainen rata meilläkin tulisi olemaan. 



Jännitys oli (liiankin) kova alussa ja radalla oli muutama paha paikka, esimerkiksi en tiennyt uskallanko mennä kepit "väärältä" puolelta ja Julia neuvoi mua valssaamaan keppien loppuun. Keinu myös jännitti sekä ylipäätään onnistuminen ilman kasvattajaa mukana kertomassa, miten rata pitää mennä. Rataa ennen viritykset meni vähän pieleen ja tuntui, että Pongoa kiinnosti taas kaikki muu paitsi minä ja otin sen ehkä liian aikaisinkin sitten työskentelemään.



Ehkä oma fiilis oli hieman liian jännittynyt ja alussa varmisteleva. En tiedä ja tajua miksi kepit epäonnistui, toisella kerralla varmaan kun meni hermo itsellä keppimokasta niin koira rupesi haistelemaan, mutta onneksi meni sitten kepit kuitenkin. Pitänee tehdä taas tässä kivoja keppejä treeneissä, ettei jää nuo kummittelemaan inhottavana esteenä. Ihan sujuva valssaus esteelle ja siitä putkeen, sitten ihan hyvä puomi, alastulokontakti oli huono. Siitä sitten hienosti onnistunut keinu, JEE ja siitä putkiin ihan kivasti, A meni hyvin ja lopun estemoka oli oma mokani, käännyin liian aikaisin eikä Pongo ollut lukinnut estettä. Ei hylkyä, mutta 15 virhepistettä ja lopulta tuloksena sitten 8/16. Mieli ei ollut kovin hyvä, koska tuntui ihan typerälle nuo virheet, jälkikäteen aateltuna varmaan kun ite olin ihan jännäpissa housussa alussa niin ne heijastui noille kepeille sitten. Mutta tulipahan joku tulos, eikä hylkyä ja tein radan loppuun asti vaikka tuli huonot kepit heti alkuun!



Koira sitten lenkille ja huomasin, että se teki melkein heti kakan. Olin käyttänyt sen aamulla pitkällä kunnon lenkillä heti herättyäni ja se oli kakannut jo aamulla kunnolla, joten en tiedä sitten voisiko tuo kakkahätä olla syynä mahdollisesti epäonnistuneeseen rataan ja ehkä hieman tahmeaan menoon... Käytin sen kuitenkin kunnon lenkillä, että se sai varmasti tehtyä tarpeensa ja sitten vein sen autoon odottelemaan, kun itse menin taas katsomaan minejä ja medejä. 

Rata oli helpompi kun edellinen (kuulemma, musta se tuntui lähes yhtä vaikealle) ja mietin siinäkin jo heti mahdolliset vaaranpaikat. Alku oli hyvä, mutta putki-este-keinu oli aika pitkä suora ja mietin, että voisikohan Pongo jökätä keinulle. Siitä sitten kaksi estettä ja ne vaikutti ihan hyvältä, siitä piti saada valssattua A:lle ja  Alta vähän vinosti esteelle josta putkeen. Siitä kaksi hieman vinottain olevaa estettä ja putkeen, josta kepit. Ne nyt kummitteli mun päässä mörkönä, mutta päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä ne vaikeammalta puolelta, menkööt miten menee. Lopun estehommassa oli mahdollista singota vaikka mille hypylle, joten tarkkaa viemistä. Otin koiran vasta vähän myöhemmin halliin ja yritin pitää molemmilla hyvän fiiliksen ja syöttelin sille nakkeja siinä ja teetin pikkutemppuja, vaikutti ihan hyvältä. Oma fiilis oli kyllä aika heikko, koska aattelin, etten kuitenkaan selviä kun edellinenkin rata meni ihan päin pyllyä.



Alku meni hyvin, mutta puomilla en edes odottanut että se koskee kontaktille kun annoin jo luvan.. Tyhmä minä. Siitä sitten suoraa linjaa este-putki ja putkelta sitten este ja keinu. Hienosti meni jälleen kerran, olen tyytyväinen. Kaksi onnistunutta keinua, jes! Keinun jälkeen varmaan olin sen kaksi sekunttia hurmoksessa ja tökkäsin koiran menemään oudosti esteen takaa (yritin pyöristää...) ja sieltähän se sitten haki vähän omia reittejä, en kyllä ohjannut tosiaankaan sitä tolle hypylle kun aattelin vaan pyöristää sitä linjaa. No ei muutakun uusintayritystä ja toinen este oli aika kökkö, onneksi se meni kuitenkin oikeinpäin vaikka tosi tökösti. Ihan hyvä A ja siitä hyvin putkeen, esteet meni jälleen ihan hyvin ja siitä putkeen, sitten oli H-hetki eli kepit ja... NEHÄN MENI! Jippii jippii. Hitaasti, mutta varmasti. Loppusuoralla meinasi lähteä toiselle hypylle, mutta onneksi tuli karjaisusta luokse (tässä saa kiitellä kilttiä koiraa) ja lopuksi maaliin onnellisella fiiliksellä. Ei mielestäni kaikista siistein tai paras rata meiltä, mutta on aina ilo parantaa jälkimmäiselle radalle, mikä tässä onnistui kyllä meiltä hyvin. Koira saikin kourallisen nakkeja heti radan aitojen ulkopuolella ja paljon kehuja. Jäi kiva mieli itselle tästä radasta, vaikka harmitti toki virhepisteet, niille nyt ei mitään mahda. Oli kiva saada itselle hyvä mieli minkä sai tartutettua koiraankin, hei meillä oli kivaa! Se kun lukee mun mielialoja niin paljon, että mukava oli saada itsensä aidosti iloiseksi.

Siinä sitten pakkasin koiran autoon ja kävin palauttamassa numerolapun ja otin kisakirjan. Avasin sen ja katsoin, mikä tässä on välissä? Taas lipuke, millä on toinen agistartti puoleen hintaan ja ihmettelin, miksi mulle oli siinä sellainen ja mietin jo, että sijoituttiinko minä ja Pongo... Siinä sitten katselin palkintojenjakoa ja yllätyin todella onnellisesti, maksiykkösten B agiradalla meidät pyydettiin palkintojenjakoon (koira oli autossa, koska oletin ettei tollaisella radalla voi sijoittua) ja ei edes kolmantena vaan toisena! Siinä sitten otin vastaan vielä kukat ja tuli kyllä sijoittuminen oikeasti ihan puskista. Jäi kuitenkin kiva mieli, vaikka tuli typerä ja aikaavievä moka radalla, niin silti palkittiin sijoittumalla kuitenkin. Jäi kyllä tosi kiva mieli! Tuloksena tosiaan sijoitus 2/14!





Rata oli selkeästi ollutkin sitten vaikea, koska tosi moni oli hyllyttänyt ja mekin yllettiin tolla meidän radalla jopa ihan toiseksi asti. Aina kannattaa näköjään yrittää parhaansa, vaikka alussa tulisikin moka! 

Sen jälkeen käytin vielä Pongon pissalla ja kehuin sitä paljon, oli se kyllä hieno koira kun onnistui sijoittumaan myös näissä tsembaloissa! Katsoin vielä kakkosten radat, koska Evie tuli juttelemaan ja sanoin, että voin kuvata hänen radat kun ei ole mihinkään kiire. Oli kyllä kiva oman suorituksen jälkeen ihan vain rentoutua ja höllätä katsellen agilityä, eikä paniikissa katsoa miten muut tekee ja yrittää epätoivoisesti katsoa jo omaa rataa valmiiksi!




5 kommenttia:

  1. Vau, onnea sijoittumisesta! :)

    VastaaPoista
  2. Kävitkö lämppäämässä vielä ennen omaa suoritusta? Jos sillä olisi ollut hätä niin luulisi, että lämppälenkin aikana olisi saanut asiansa hoidettua. Jos otit suoraan autosta niin voi olla, että oli autossa odotellessa ehtinyt jo lihakset kylmetä ja meno oli tahmeaa, koska koira ei ollut lämpimänä? Tekstistäsi ainakin saa sen kuvan, että teit lämppälenkin ennen minien ja medien suoritusta ja sen jälkeen koira autoon ja autosta radalle. (Musta on jostain syystä tullut vähän neuroottinen näitten lämppien ja jäähkälenkkien kanssa...)

    Kivoja ratoja teette, onnea taas sijoittumisesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en vie koskaan kylmää koiraa suoraan agilityradalle, vaan lämmittelen sen aina ennen suoritusta (kuten ennen pyörälenkkiä, pallon heittelyä, mielellään myös ennen kaverikoiran kanssa riehumista tai muuta repäisevää/rasittavaa). Meidän entiseltä koiralta on katkennut jalasta reisiside, joten tiedän miten inhottavaa on, kun koira hajoaa oikeasti. Ja tämä sattui ihan perus metsälenkillä, hyppäsi koloon ja repesi.

      Olin käyttänyt aamulla pitkän lenkin (tarpeidentekolenkin) yli 30 minuuttia, ja kisapaikalla sitten otin sen ilmottautumisen jälkeen hengaamaan/tottumaan paikkaan, jonka jälkeen autoon ja ennen omaa suoritusta sitten lämpättäväksi. Väliajalla pidempi lenkki, autoon odottamaan ja ennen toista rataa uusi lämmittely. Mulle ainakin on alusta asti painotettu lämmittelyn sekä jäähyttelyn tärkeyttä, joten en kyllä voisi ikinä kuvitellakkaan vieväni koiraa vaan suoraan kylmänä hyppäämään 55 cm esteitä tai menemään jotain A:ta. Ja onhan mulla uroskoirakin ja haluan että se pissii mielellään ennen joka treeniä tai kisaa, ettei sitten merkkaa radalle.

      Monta syytä miksi erityisesti eka rata epäonnistui, mutta kisaamistahan tässä vasta harjoitellaan... Ehkä mekin joskus onnistutaan kunnolla. :D Ja kiitos!

      Poista
    2. Näin ajattelinkin, kunhan varmistin :)

      Poista