lauantai 17. toukokuuta 2014

Mätsäröintiä, tokoa ja turisteilua

Lähdettiin vähän extemporesti keskiviikkona Aholaitaan mätsäreihin ja siellä sen työmaan takia joutui auton jättämään tosi kauas. Se tarkoitti siis sitä, että koira oli oikeastaan pakko ottaa kehän laidalle katselemaan, joten tulipa sitä harjoiteltua. Ensin ihan lenkkeilyä siinä lähellä sekä paikkojen tsekkaus, sitten menin istumaan nurmelle ja Pongo tosi hienosti odotteli siinä mun kanssa kehien alkua. Oltiin noin kymmeninsinä menossa kehään ja ehkä Pongo kerkesi jo tylsistyä liikaa (selkeästi olisi vaatinut autoon piston välillä) ja kehässä se sitten näkyi.

Parina oli jonkinsortin spanieli ja kehässä seisomiset meni aika huonosti. Huomasi, että Pongoa ei oikein kiinnostanut kun se antoi mun asetella sen ja ei oikeen jaksanut innostua nakeista. Sen ilmekkin oli sellainen plääh. Juostessa se oli kyllä hieno, kuten aina, mutta seisotuksessa se ei olisi malttanut pysyä paikallaan. Sininen nauha saatiin, ansaitusti.


Kaikki postauksen kuvat Pongosta tai treeneistä ottanut Karo :)

Ryhmäkehiä jouduttiin hetki odottamaan, mutta sinisten kehä tuli onneksi aika nopeasti, koira oli vieläkin tosi tylsistynyt koko hommasta. Kehässä sitten sain sen seisomaan hie-nos-ti! Asettelin sen jalat ja heiluttelin kättä ja se seisoi upeasti, harmi vaan kun korvat sojotti ihan taaksepäin ja sen ilme oli sellainen "hnghngh" aina kun tuomari katsoi. Itelle jäi kyllä hyvä fiilis, koska sain sen seisomaan nätisti vaikka oli vähän hankaluutta, jes! :) Käteltiin ulos ilman palkintoa odotetusti, mutta jäi kiva mieli kehän ulkopuolisesta käytöksestä; ei haukkumista, pientä vinkunaa ja paljon haistelua, mutta upeaa odottelua Pongolle! Kehässä sitten onnistuttiin parantamaan ja mä aina arvostan sitä, että missä tahansa onnistuu parantamaan suoritusta loppuakohden. Olen ihan tyytyväinen, vaikka palkinnot olisi ollut tosi hienot niin ne jäi nyt joillekkin muille. 



Torstaina sitten oli tokotreenien vuoro Karon ja Annan kanssa ja ideana oli kartoittaa, miten Pongo tekee seuraamisen yhteydessä seisomisen. Sehän osaa periaatteessa "paikka" käskyn, joten kesken seuraamisen sanoin vaan sen ja koira jäi aika kivasti paikalle joka kerta, se ei ollut ongelma. Otti ehkä jonkun 1-2 askelta maksimissaan, mutta kun tulin takaisin sivulle niin väisti. Tätä pitää harjoitella, ettei se liiku kun tulen vierelle takaisin. Sekä koko liikettä ylipäätänsä, tohon voisi keksiä jonkun oman sanansakin jopa. Mutta kaikenkaikkiaan olen aika happy, koska tota ei olla harjoiteltu oikeastaan koskaan tokoliikkeenä ja se silti onnistui. Lenkillähän toi sana on käytössä sekä arjessa lähes päivittäin.



Sen lisäksi ihan vaan seuruuta, oli kuulemma hieno yleisesti. Otin seuraamista juosten sekä kävellen, mun pitää kiinnittää huomiota, että lähdetään hyvin liikkeelle, eikä sillei sinnepäin. Muutenhan toi seuruu on hienoa ja vähän ehkä siitäkin sain kommenttia, että mun pitäisi ehkä kävellä kovempaa. Ainakin käännökset sujuu tossa vauhdissa hyvin, tähän hetkeen toi tempo on vaikuttanut hyvälle, mutta jatkosta en tiedä. En oo kiinnittänyt siihen vauhtiin oikein huomiota, koska se tuntuu sopivalta ja sitten ainakin juoksuun on tullut selkeä temponmuutos, Pongo kuitenkin kun on 61cm korkea ja itse on 157cm hobitti, niin en edes pysty kävelemään se vieressä (tai hihnassa) niin ettei se peitsaa. Lenkkeilemme paljon vapaana juuri tämän takia.


 


Paikkamakuu meni hyvin, seuralaisena oli Muru ja aluksi olisi pitänyt päästä leikkimään, mutta jämäkästi käskin sivulle niin ei ongelmia. Jäi hyvin maahan ja palkkailin välissä, ei vinkunut tai muuta, helpompi oli kun ei ihan heti treenien alkuun otettu, välillä näinkin päin. Aika oli varmaan jotain minuutteja en tiedä, mutta ei noussut kertaakaan ja oli tosi hyvä paikkamakuu, olen tyytyväinen!!

Koira hetkeksi autoon ja sen jälkeen otettiin ihan kaksi luoksetuloa, Anna piti koiraa kiinni ja lähdin itse juoksemaan ja huusin "seuraa". Tuli ihan hyvin sivulle. Sain noottia, koska jäin liian lähelle ja en saa auttaa käsillä koiraa, joten Anna juoksutti mut johonkin 3 km päähän ja tuli muuten sikahyvä luoksetulo. Huusin kerran "seuraa" ja en auttanut, koira tuli tosi läheltä verrattuna normaaliin (siltä se ainakin tuntui) ja tuli hyvin sivulle, eka kujasi ja oli hetken seisomassa ja sitten istui ja palkkasin sen kunnolla.

Kivat treenit! Oon tosi tyytyväinen Pongon tekemiseen, häiriötä oli mutta itteäni ei jännittänyt ja sujui kyllä aikalailla niin nappiin mitä pystyi nyt, aina nyt jostain tulee sanomista, mutta meno oli hyvää ja musta vire oli maltillinen, ottaen huomioon vieressä treenaavat toiset koiratyypit. 



Perjantaiaamuna aloitettiinkin jo ennen kymmentä pitkällä lenkillä koivusillantien maastoissa. Mukana oli mun ja Pongon lisäksi kasvattaja sekä hänen kaikki koiransa, Muru, Laki, Lettu ja Tulppa. Käytiin yli tunnin lenkki ja ihan kaikenlaisissa mahdollisissa maastoissa. 

Sen jälkeen ajettiin Aholaitaan, tarkoituksena treenata vähän. Pongon kanssa tehtiin vain kerran ja aloitettiin tokohypyllä. Sitähän ei olla ennen edes nähty, joten aloitettiin aivan alusta. Tulin koira vierellä seuraten siihen ja sitten sanoin sille "hyppy" ja toisella puolella Anna laittoi herkun namialustalle, koiran hain pois pannasta pitäen. Tässä mun piti muistaa tulla heti tarpeeksi lähelle koiran kanssa ja olla tekemättä kaksoiskäskyä (ai mikä aksaaja...) ja tällä tyylillä jatkettaisiin nyt hypyn kanssa. Pongolla selkeesti oli kyllä kivaa, vähän erilaista hommaa!

Sen jälkeen liikkuritreeniä, jossa pääpaino oli hyvissä lähdöissä. Anna liikkuroi eli käskytti meille, mitä meidän piti tehdä. Huomasi, että koira ei ollut ihan parhaimmillaan, kun oli pieniä häiriötekijöitä (kävelijöitä/pyöräilijöitä kauempana sekä pieniä työmaaääniä tms) sekä niiden lisäksi suhteellisen sateinen keli. Yleensä kun treenataan vaan loistavalla säällä, ei ainekaan sateessa! Nyt onneksi harjoiteltiin välilä kurjemmallakin kelillä, sitä näköjään pitäisi useammankin kerran. Tehtiin muutama pidempi pätkä ja siinä seuruu oli ihan hyvää, käännökset semejä, mutta mun ei kuulemma kannata tehdä täyskäännöstä vasemmalle ja siinä sitten sen jälkeen mun huomio alkoi repeillä kun aloin kesken suorituksen höpöttämään. Sen jälkeen muutamia pieniä lähtöjä, taas paino siinä miten lähdetään liikkeelle ja harmittavan monesti sivulletuloissa koira oli vinossa, plääh! Eli sivulletulotreenejä pitäisi tehdä taas.




Sellaista huomioitavaa liikkuritreenistä että kehu enemmän välissä, elä anna herkkua vääristä asioista (eli niistä mitä ei harjoitella juuri silloin), tee helpoimmat mahdolliset täyskäännökset, keskittyminen 100% tekemisessä tai menee pipariksi ja lähtötreeniä enemmän. Treeni oli meille hyvä, koska meille lähdöt ja lähtökyltit on olleet vaikeita, joten tää sopi hyvin kyllä meille. Liikkuritreeni oli myös mulle vaikeeta, koska mun täytyy keskittyä Pongoon sataprosenttisesti ja saatoin sekoilla käännöksissä, niin ei saa käydä (mahdollisissa) kokeissa koskaan. Yhden sekoilun tai herpaantumisen jälkeen helposti menee sitten koko pakka sekaisin. Seuruukaan ei ollut niin hyvää mitä se oli esimerkiksi eilen; alla oli kuitenkin pitkä (uuvuttava) lenkki sekä normaalista vaikeammat sääolosuhteet, mutta kaikista pahin seuruun lannistaja oli mun herpaantuminen ja keskittymisen leviäminen. Mutta näitä on hyvä harjoitella, että tietää ne omat heikot kohtansa, mihin pitää kiinnittää huomiota. 

Nyt täytyy kuitenkin sanoa, että loppuun herpaantumisen jälkeen sain paketin vielä muutamaksi ihan hyväksi toistoksi kasaan, josta saatiin sitten loppupalkattua lelulla. Hyvin koira jaksoi tehdä mielestäni, enemmän oli kyse siitä, että ohjaaja ei ollut kiva, vaan epäselvä ja oli ehkä vähän inhottava tehdä sateessa. Tää on vähän tätä, kun mä en oikeasti tiedä miten tokokisoissa toimitaan, niin hommat on mullekkin uusia ja siksi olen epäselvä kun ei ole rutiinia itselläkään. Parasta onkin treenata näin aina kouluttajan kanssa, joka osaa heti alusta meillä teetättää oikein ja neuvoa (meille) parhaat tavat. Vasta leikin jälkeen se tuntui olevan jo "kaikkensa antanut" ja enää ei jaksna. Kokeessakin voi tulla tollainen tilanne ja musta on välillä hyvä epäonnistua tai että tulee tuollaisia, missä pitää saada homma toimimaan uudelleen ja meille se ehkä onkin vaikeinta. Kun homma lähtee rullaamaan se on tosi kiva (kun ei ota häiriötä) mutta se alku on niin pirun vaikeeta. Treeniä, treeniä ja treeniä!!





Lauantaina lähdettiin Karon kanssa turisteiksi Annan mukaan Varkauteen katsomaan hänen ja Lakin agilitykisoja. Otinkin maksien luokasta kuvia aikani kuluksi siinä ja ihan mukavia räpsyjä sai taas otettua! Kaikista päälle tuhannesta kuvasta onnistuin kutistamaan kuvat muutamaan mitkä voisin pistää tänne blogiin näytille. Jos jollakulla oli tuttuja kisaamassa siis Varkaudessa 17.5.14 maksi3 kolmessa viimeisessä luokassa, niin multa löytyy aika monesta koirakosta (jonkunlaisia) kuvia. (Sähköpostilla voi kysyä kuvia, tiksu-@hotmail.com)















Ensi viikolla sitten perus treenailujen lisäksi on tiedossa collieiden sivuerikoisnäyttelyt lauantaina ja sunnuntaina agilitykilpailut Laukaassa, jännittävää!

7 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Anna piirs maahan viivan, mihin mun piti mennä perusasentoon koiran kanssa ja sain siitä lähtöluvan liikkeelle mars. (Mut mä en oo perehtyny noihin tokokisojen sääntöihin niin en tiedä miten virallisesti noi hommat menee). :D

      Poista
    2. Siis liikkeelle lähdetään liikkurin osoittamasta paikasta liikkurin luvalla. Ei kokeessa viivaa maassa ole mutta ei siellä mitään tarvitse itse ajatella kun liikkeenohjaaja käskyttää suunnilleen kaiken.

      Poista
    3. Juu. :) Toi nyt varmaan oli lähinnä mulle selkiyttämiseksi, että mistä kohtia lähdetään.

      Poista
    4. Niin niin. Aloin vaan tuosta kirjoitusasusta johtuen pohtimaan että pitäisköhän tää tietää :)

      Poista
    5. No joo onhan se toisaalta aika epäselvästi tossa kirjoitettu. Vaikka loogistahan se on, että siinä on jollain tavalla kerrottu paikka, mistä kohtia lähetään liikenteeseen.. Mutta pitäis varmaan mennä seuraamaan tokokisoja että tietäis miten niissä oikeesti toimitaan. :D

      Poista
  2. Itse asiassa kyllä joskus on ihan lähtöpaikkaviivatkin kokeissa piirrettynä - lähinnä siis, jos on kivituhkakenttä. Ainakin silloin monta vuotta sitten Vekun kanssa kisatessa muistan, että koiran pylly piti läntätä viivan päälle. :)

    VastaaPoista