tiistai 29. huhtikuuta 2014

Menolippu pitsinnypläysklubiin

Kävin aamupäivästä pitkästä aikaa oiken kunnolla kuvaamalla kuvaamassa Pongoa ja sainkin muutaman ihan hienon räpsyn Pongosta otettua! Se kyllä osaa olla niin kuvauksellinen ja toisaalta se näyttää sitten ihan lahnalle, jos mitään mielenkiintoista ei tapahdu. Ja maailman vaikeinta oli kuvata Pongoa leikkimässä sen lempijalkapallolla, kun se piti potkaista sille ja sitten äkkiä kuvata... Vähän haastetta tohonkin touhuun - niinkun se ei jo itsessään ois tarpeeksi haastavaa.



Treenattiin päivällä agilityä kasvattajan sekä Karon kanssa ja mentiin radanpätkää ja keinutreeniä. Aluksi mulla ja Pongolla oli keinutreeni ja vaikka ohjausjutut meni ihan päin peetä, niin keinu sujui mainiosti. Kerran Pongo jopa jäi möllöttämään keinulle ja kasvattaja sanoi, että mun pitää sanoa sille "saa" että se uskaltaa tulla pois. Tarkoituksena oli treenata keinua mikä onnistuikin, mutta voisin kyllä vähän tsempata tossa ohjaamisessa. 




Tauon jälkeen radanpätkää, joka ei taas oikeen sujunut. Puomin kontakti oli mielettömän hyvä! Sitten noi ohjauskuviohässäkät meni ihan pyllylleen, en vaan osannut ja vein sen johonkin kepeillekkin niin surkeesti ettei mitään mahollisuuksia osata mennä niitä. Surkea minä! Välillä hoin liikaa estettä ja välillä liian vähän ja olin taas aina myöhässä. Koira myös väsyi ja treeni oli liian pitkä. Ei kovin hyvää suoritusta meiltä, en ole tyytyväinen mutta eipä maha mitään. Joskus pitää epäonnistua, että voi taas joskus onnistua. Onneksi me kisataan vasta ykkösluokassa niin ei ole radoilla vielä noin vaikeita kuvioita, mutta pakko ne on pikkuhiljaa oikeasti munkin alkaa oppia ohjaamaan, eihän tosta tuu mitään että aina nää vaikeet treenit menee tosi surkeesti. Johan alkaa se pitsinnypläys kuullostaa taas hyvältä vaihtoehdolta! Jospa silti hakkaan hetken päätä seinään ja jatketaan harjoituksia.



Nyt tulee taas varmaan noin viikon tauko agilityyn ja näillä näkymin en osta vapaakorttia ensi kuulle Haukkuvaaraan, joten tulevat agilitytreenit treenaillaan sitten Aholaidan kentällä. Tekee varmasti Pongollekkin hyvää vähän oppia menemään eri paikassa sekä eri esteillä, ettei tule sitten kisoissa shokkina kun esteet onkin hieman erilaisia. Seuraavat kisat meillähän onkin jo kahden viikon päästä ja siinä välissä oli tarkoituksena muutaman kerran treenata agilityä ja muistutella jotain juttuja mieleen. 


2 kommenttia:

  1. Hmmm. Tuli sellainen mieleen, että (tämä on vain neuvo) koska te kisaatte vielä 1.luokassa missä ei sen kummallisempia ohjaustekniikoita vaadita. Voisiko se kuitenkin olla ihan vaihtoehto jättää vaikeimmat jutut vielä tässä vaiheessa pois ja ikäänkuin keskittyä vauhdin lisäämiseen helpoilla ohjaustekniikoilla? Silloin saisit varmuutta omaan tekemiseen ja ennenkaikkea Pongo voisi saada siitä lisää vauhtia. 1.luokassa ja vielä 2.luokassa pärjää aivan loistavasti valsseilla, takaaleikkauksilla ja persjätöillä. Ymmärrän kyllä senkin, että ohjaajalla on halu oppia ja kehittyä ja se on hieno asia. Olen itse kokenut kantapään kautta tuon asian. Heka oli vasta aloittanut kisaamisen 1.luokassa (taisi olla 1 nolla alla siihen mennessä) ja meidät laitettiin heti treenaamaan 3.luokan ryhmään kaikkia vaikeita juttuja. Heka on mun eka kisakoira ja silloin se oli vain ajatuksen tasolla "ehkä me joskus ollaan kolmosissa" ja sitten treeneissä tehtiin mulle kaikkea ihan uutta - saksalaista, poispäinkääntöä, twistiä, backlappia mitä 1.luokan koiran ei tarvitse osata vielä siinä vaiheessa. Mehän mentiin tosi pahasti sen jakson aikana takapakkia ja seuraavalle jaksolle pyysin päästä 1.luokan ryhmään. Otin Hekan kanssa osuman tehdessäni sitä saksalaista ja vei 4 vuotta ennenkuin olen uskaltanut taas alkaa käyttää sitä. Mutta sen aika (ja noiden muidenkin ohjaustekniikoiden) on nyt, kun ollaan 3.luokassa.

    Mutta teillähän meni ekat viralliset tosi hienosti!:) Ja kuten siinä postauksessa sanoit, radat oli helppoja siihen nähden mitä ootte treeneissä tehneet. Mun silmään Pongo meni lujempaa noilla kisaradoilla mikä saattaa johtua siitä, että ne radat oli sille helppoja - juuri sellaisia vauhtiralleja mitä aloittelevat kisakoirat tarvitsee. Voidaan turista näistä lisää sitten, kun nähdään aholaidan treeneissä. Olen siellä nimittäin kouluttamassa.;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää pohdintaa kyllä ja meidänhän piti tehdä (viime suunnitelman mukaan) näitä ohjaustekniikoita pienemmissä 1-2 esteen pätkissä, mutta en nyt tiedä miksi mentiinkin koko rataa. Mun toive oli toi keinutreeni (koska se kyttäsi kisoissa keinua) ja sitten me vaan ajauduttiin treenaamaan tota ratajuttua. :D Toisaalta kun mulle tekee hyvää opetella näitä tekniikkajuttuja, vaikka hankalaa onkin.

      Ja ollaanhan me tehty noita vauhtitreenejä kyllä sitten erikseen ja niitä pitäisi kyllä myös Pongolle tehdä enemmän. Toisaalta kun me ollaan aksattu jo alkeiskurssilta jatko2-kurssille noissa ryhmissä, niin on ehkä "aikakin" opetella noita vaikeampia juttuja, mutta ei kuitenkaan vauhdin kustannuksella... En tiedä, toisaalta olisi hyvä tehdä ykkösluokan harjoituksia, mutta en tiedä onko ne meille jo vähän liian helppoja, siis tekniikkaharjoituksina kun ollaan niitä jauhettu jo muutama vuosi. Mutta ratoina olisi meille varmasti parempi mennä niitä ykkösluokan ratoja, eikä noita supervaikeita. Tossa nyt suurin ongelma oli ehkä taas se, että jäin jankkaaamaan ja jankkaamaan vaikka olisi pitänyt lopettaa ehkä aiemmin kun koiraa jo väsytti (tai laittaa rimat matalemmiksi). Sitten noi typerät keppimokatkin oli ihan mun omia eikä koiran mokia...

      Mutta fakta on se, että vauhtia pitäisi saada lisää radoille sekä tehdä pienempiä tekniikkapätkiä. Tärkeintä on pitää homma kuitenkin hauskana Pongolle (eli nimenomaan ei jankata jotain pätkää)! Aholaitaan on tosiaan kasvattajalla se avain ja oli kysynyt, niin mekin saadaan sen ohjauksessa käydä itsenäisesti treenaamassa. Mutta voi olla, että tulen käymään niissä koulutuksissakin ja olisi kyllä hienoa saada sultakin paikanpäällä vinkkejä. :)

      Poista