Koira-allergisen koiranomistajan silmin

" Mitä, oot allerginen koirille? Miten sulla sitten voi olla koira?"

"Allerginen koirille? Ootsä vähän tyhmä sitten kun sulla on koira silti?"

Kyllä, minä olen allerginen koirille ja omistan koiran. Vuonna 2009 kävin allergiatesteissä ja sain tulokseksi hevoselle 0.48 (kun allergiaraja on yli 0.35) ja koiralle 13.4. Kävin uusintatesteissä vuoden 2013 puolella ja siinä myös hevoselle tuli tulokseksi luokka 1 (1 pienin allergia, 5 suurin allergia) ja koirasta tuli tulokseksi luokka 3, useilla allergiaoireita. Ratsastusta olen harrastanut kahdeksanvuotiaasta asti eli aloitin alkuvuodesta 2002. Koira meidän perheessä on ollut vakituisesti noin vuodesta 2004-2005, kun meille tuli tädin koira.

Miten pystyin hankkimaan koiranpennun, kun minulla oli allergiaa?

Edellisen kuoltua oli tiedossa, että allergiaa on ja haluttiinkin käydä katsomassa pentuja niin, että mahdollinen allergisoituminen olisi todella helposti havaittavissa. Lyhythihainen paita, antaa koiran hilseen ja kuolan osua mahdollisimman paljon ihoa vasten sekä oikeasti rehellisesti tunnustelee omaa oloa. Kasvattaja oli alusta asti tietoinen allergiasta, mutta vaihtoehtoja oli sille, mikäli tulisin todella allergiseksi tulevalle koiralle. Koira voisi jäädä vanhemmilleni ja itse voisin muuttaa pois.

Allergiaoireita en kyllä juurikaan havainnut, kun pentuja kävimme katsomassa. Pennuthan allergisoivat kaikista eniten (yleensä) ja oloni oli hyvä. Henki kulki, enkä tuntenut oloani normaalia räkäisemmäksi pentujen luona käymisen jälkeen. Tärkeintä musta oli infota kasvattajaa, että mulla on allergiaa ja se voi mahdollisesti pahentua, mutta koira voi siinä tapauksessa jäädä silloin vanhempieni luokse asumaan. Pennun ottamiselle ei silloin ollut mitään estettä.

 

 Miltä oikeasti paha allergia tai allergiakohtaus tuntuu? Milloin eläimen kanssa ei voi elää samassa talossa ja siitä pitää luopua? 

Tähän vastaan, että tiedän. Koirien ja hevosten lisäksi olen allerginen kaneille, mutta niitä meillä ei koskaan ole kotona ollut. Ainoa kanikontakti lapsena oli, kun kävin jonkun kaverin luona ja nopeasti vilkaistiin niiden kania. Silloin en muista mitään allergiaa saaneeni, mutta me ei käsitelty kania eikä myöskään oltu siinä tilassa kauaa. Lapsuusajan kaniallergiasta siis ei ole tietoa, mutta kanien kanssa en ole koskaan ollut tekemisissä. Olin kaverin luona yötä ja heillä oli kaneja omakotitalon toisessa huoneessa ja nukuttiin vierekkäisessä ja aamulla muistan heränneeni normaalia räkäisempänä. Ajattelin sen johtuvan niiden koirasta, kun en osannut yhdistää sitä kaneihin.

Olen käynyt myös kaverin luona, jolla oli kani sekä kissa. Välittömästi sinne mentyäni on alkanut räkä valumaan kuin hanasta nenästäni sekä silmät valuttaneet ihan koko ajan. Allergialääke ei ole auttanut, mutta pystyin olemaan siellä sen muutaman tunnin ajan. Toisen kerran tänne mennessäni, oltiin siellä kauempi aika (useampia tunteja) ja silloin alkoi ottaa henkeen ja kurkkuputkeen, kuin olisi juossut pakkasella itsensä hengästyneeksi ja olisi vaikea saada happea. Kurkkuputki tuntui myös turpoavan ja hengittäminen oli vaikeampaa ja hengitys vinkui. Otin kaverin astmapiippua, mutta se auttoi vain hetkeksi (10-15 minuuttia) ja mun oli pakko mennä ulos istumaan. Lopulta lähdin, kun en pystynyt enää olemaan siellä kun en saanut kunnolla henkeä ja olo oli todella ahdistava. 

Toisen kaverin yksiössä olin myös kanin kanssa samassa tilassa, en rapsuttanut tai koskenut sitä, mutta 15 minuutin sisään alkoi aivastelu sarjoittain sekä nenän valuminen. Koko sen tunnin minkä olin, niin aivastelin hirveästi sekä kurkku tuntui hieman juuri siltä, että ottaa henkeen, mutta ei niin pahasti. Oli pakko lähteä kotiin ja heti ulos päästessä olo helpottui. Toisella kerralla olin ottanut aamulla allergialääkkeen ja kävin tämän kaverin luona. Juuri minun tullessa hän imuroi ja koko aikana en tainnut aivastaa kertaakaan tai niistää normaalia enempää.

Allergian lisäksi minua on siunattu myös atooppisella iholla, mikä tarkoittaa normaalia kuivempaa sekä herkempää ihoa. Joudun rasvailemaan ihoani erityisesti talvisin todella paljon ja joskus se tuntuu olevan todella huonossa kunnossa. Olen saanut lääkäriltä kortisoonirasvoja, joilla pystyn hoitamaan ihoa kun se tuntuu olevan huonossa kunnossa. Minulla atooppinen iho on pysynyt kyllä hyvin kunnossa ja varsinkin nykyään en rapsuttele ihoa juuri ollenkaan ja se on todella harvoin rikki. Ainoastaan naaman sekä käsien iho kuivuu paljon talvisin, mutta iho on ollut niin paljon huonompikin.

Toisinaan on ehkä vaikea erottaa, mikä on atooppista ihoa ja mikä allergiaa. En anna Pongon tai muidenkaan koirien nuolla ihoani tai käsiäni ja jos on tiedossa, että menen todella "koiraiseen" paikkaan, otan allergialääkkeen. Tällä hetkellä minulla on käytössä Kestox 10mg merkkinen allergialääke (vaikuttava aine ebastaniini 10mg) jota otan satunnaisesti ja yritän välttää sen ottoa, mutta joskus pidän kuureja milloin otan sitä päivittäin. En halua syödä sitä jatkuvasti, koska pelkään kehoni tulevan allergialääkkeille immuuniksi, jolloin ne eivät tepsi enää ollenkaan. Lisäksi minulla on kortisoninenäsumute, jota pitää käyttää kerran päivässä.

Mitä allergiaoireita minulle sitten koirista tulee?

Minulle tulee koirista allergiaoireita ja tiedostan sen itse. Minulla ei ole koskaan tullut koirista hengenahdistusta tai kurkkuun oireita, eikä koskaan mitään hengitysoireita, kuten esimerkiksi kaneista. Koirista minulle tulee räkäisyyttä sekä nuhaisuutta, minulla on ympärivuotinen nuha. Lisäksi minulle voi kehittyä tästä astma. Lisäksi jos koira nuolee ihoani, se voi kutittaa ja saatan raapia silloin ihon vaikka ihan rikki asti (samoin atooppisen ihottuman suhteen voi käydä) ja joskus ehkä tuntuu epämiellyttävältä ja iho saattaa tuntua kutisevalta, jos olen todella "koiraisen" tuntuisessa paikassa, jossa on paljon koiria pienessä tilassa tai siivottu huonosti. 

Allergiaoireeni eivät juurikaan vaikuta elämääni ja olen ollut myös poikaystäväni luona pidempiä aikoja, jolloin nuhaisuutta on ollut myös hänen luona, 100% koirattomassa asunnossa. Jatkuvaa ihottumaa minulle ei koirista tule, vaan ainoastaan silloin jos iho altistuu (paljon) koiran syljelle tai hilseelle. Oma koira tuntuu allergisoivan minua muutenkin kaikista vähiten ja se jopa nukkuu välillä sängyssäni ja huoneeni ei ole mitenkään eristetty koirilta. 

Minulle tulee luultavasti allergiaoireita myös Pongosta, mutta olen antanut itselleni mielessäni rajat, milloin en voi enää koiraa pitää ja se on silloin, kun on lähdettävä sairaalaan tai en saa enää henkeä ollenkaan. Tiedän, miltä oikeasti tuntuu kun ei saa henkeä (olen herännyt unesta niin, että minun on pitänyt yskiä itseni hereille -> tämä silloin kun meillä ei ollut koiraa lainkaan) ja miltä tuntuu se epämiellyttävä tunne, kun oikeasti on sitä pahaa allergiaa. En kuitenkaan ikinä lähtisi leikkimään hengelläni eli en koskaan ottaisi kania, koska tiedän olevani niille liian allerginen, koska kanien kanssa samassa tilassa minulla on pahaa hengenahdistusta, aivastelua, nenän ja silmien valtoimenaan valumista.

Tämä on minun oma valintani

Joskus harmittaa kovasti, kun ihmiset arvostelevat minua siitä, että pidän koira-allergisena silti koiraa. Jotkut ovat jopa nauraneet ja sanoneet minua typeräksi, mutta kyllä minä koen ihan yhtä tyhmäksi ne ihmiset, jotka aiheuttavat itselleen astmaa ja hengitystiesairauksia polttamalla tupakkaa tai valitsemalla muita epäterveellisiä elämäntapoja. Minä en polta, enkä ole koskaan polttanut kokeilua lukuunottamatta.

Allergia varmaan koetaan niin, että jos olen koira-allerginen niin koiran nähdessäni välittömästi menee kurkkuputki tukkoon ja minut pitää kyydittää ambulanssilla sairaalaan. Allergiaa on eri asteita, eri koirarodut sekä yksilöt aiheuttavat eritavalla allergiaa eri ihmisille. Allergisoimattomia rotuja ei ole olemassa eli jollekkin voi myös ne villakoirat ja lagotot aiheuttaa allergiaa, ainoastaan labradoodleja (labradori x villakoira monessa sukupolvessa) on joitakin yksilöitä saatu hypoallergeeniseksi. Eli labradoodletkaan eivät automaattisesti ole allergisoimattomia, vaikka jotkut yksilöt on tutkittu allergisoimattomiksi. 

Halusin jakaa tämän tarinan siksi, että koira-allergia ei ole välttämättä mikään lopullinen tuomio. On olemassa siedätyshoitoja ja allergia voi mennä ohitse, sekä omalle koiralleen voi siedättyä. Minä pystyn elämään allergisena koiran kanssa ja olen siitä todella onnellinen, koska koirat ovat elämässäni yksi parhaimmista asioista ja ne antavat minulle niin paljon. On myös niitä, jotka ovat todella allergisia ja eivät voi olla edes samassa tilassa ja se on asia erikseen, mutta pienen allergian kanssa voi elää ja se voi pahentua tai jopa häipyä kokonaan. 

Allergisen ihmisen ottaessa koiraa täytyy kuitenkin tiedostaa aina oma allergiansa ja kertoa siitä kasvattajalle, sekä valmistautua siihen, että koirasta voi joutua luopumaan mikäli oireet pahenevat paljon. Myös meillä oli "suunnitelma-B" allergian pahentumisen varalle, joka ei onneksi koskaan joutunut käytäntöön. Ymmärrän kyllä, jos joku ei halua myydä allergikolle koiranpentua tai koiraansa, mutta mielestäni se ei ole mikään mahdottomuus. Allergia kun voi puhjeta myös ennen oireettomalle ihmiselle, mutta riski on tottakai suurempi. Jatkossakin mahdollisia uusia koiria ottaessani kyllä aion aina varmistaa, että minulla on se varasuunnitelma, mikäli allergia oikeasti pahenee...