tiistai 11. maaliskuuta 2014

Takaisin raiteilleen

Maanantaiaamuna halusin käydä vähän yksin treenaamassa. Ideana oli siis hakea hyvää mieltä ja yhteistyötä, sekä kivaa tekemistä molemmille. Ei ollut tarkoituksena mitenkään haastaa nyt itseä tai koiraa, vaan pitää yhdessä hauskaa, kun viimeaikojen treenit on mennyt hieman plörinäksi, ainakin omalta osaltani. Aluksi siis pyörittiin pienellä kentällä, verryttelin koiraa nakkejen avulla sekä yhdellä hypyllä. :)

Tein aluksi tuttua putkesta A:lle menemistä. Eli lähetin putkeen ja siitä juostiin A:lle. Ekoilla kerroilla oli taas pitkään hapuilua, yritin olla painostamasta ja olla siinä vain vieressä hiljaa, antaa koiran itse hokata. Tokalla kerralla vähän osoitin maahan ja lopuilla kerroilla annoin sen vaan itse tajuta (en hokenut kokoajan kiipeekiipee, mutta sanoin sitä välillä). Alusta oli ekalla kerralla vain, sillonhan se pysähtyi siihen hienosti. Tein taas jonkun viisi-kuusi toistoa suunnilleen ja vikalla kerralla se pysähtymättä meni ylhäältä kontaktille (hitaasti mutta varmasti) ja pysähtyi 2-2 asentoon. Kehuin ja nakitin ja jatkettiin siitä heti suoraan kahdelle suoralle hypylle, josta lähetin vaan suoraan putkeen ja siitä mutkaputken kautta kepit. 

Pongo osasi mennä taas kepeille hyvin (itse jättäydyin taakse ja huusin kepitkepit jo kun koira oli putkessa tulossa) ja eiköhän siinä vikassa keppivälissä ollut joku iiiihana haju, johon sitten Pongon nenä vaan jäi kiinni. Otin neljä keppiä lopusta pois ja sitten laitoin koiran menemään hypyiltä uudelleen ja otin pari toistoa näin, joka kerta meni tosi hienosti, sekoiluja ei kepeillä tullut ollenkaan. Hieno mies! Lopetin siihen, lyhyt mutta ytimekäs aksatreeni. Leikittiin vielä loppuun ja vähän höpsöteltiin.

Ennen lähtöä halusin ottaa paikkamakuun, halusin Pongon pysyvän minuutin paikallaan. Aluksi se nousi heti ja laitoin sen takaisin maahan, toruin hillitysti sanomalla sitä tyhmäksi. Se nousi kesken (30 sek kohdalla) ja maltillisesti toruin taas ja käskin takaisin maahan. Se varmaan nousi kun oli vielä vähän höyryissään, mutta uskoisin tän olevan helpompi jälkeen treenien kun ennen, silloin sillä on järjetön vire päällä. Nollasin ajan ja sitten se tökötti siinä hienosti minuutin, vaikka joku ilmastointilaite meni päälle ja alkoi hurisemaan. Kyllä se sitä ihmetteli, mutta onneksi pysyi maassa. Menin sitten minuutin jälkeen viereen, nakitin ja kehuin hillitysti sen maahan ja vapautin ja sitten taas oli kivaa. Super Pongo!






Treenien jälkeen käväisin vielä Rahulan Rehussa hakemassa Pongolle Back on Trackin verkkoloimen. Ennestäänhän meiltä löytyy jo Back on Trackin toppatakki, mutta sitä ei voi käyttää Pongolla kuin talvisin tai kylmillä keleillä, koska muuten Pongo läkähtyy eikä jaksa tehdä mitään kun on hirveän kuuma jo valmiiksi. Kätevintä oli ostaa siis toinen takki, molemmissa oli sama koko 67 cm, mutta musta tuo toppamalli on paljon paremmin istuva, tämä verkkomalli on edestä vähän oudon mallinen, mutta kuitenkin ihan pidettävä.

Hintaa oli 83 euroa ja kyllähän se hieman kirpaisi... Mutta mitäpä sitä ei tekisi koiran terveyden ja hyvinvoinnin eteen. Nyt voi ainakin hyvillä mielillä sitten taas treenata, kun on Pongolle uusi hieno treenitakkikin tauoille ja loppulämmittelyille. :)






Tänään tiistaina sitten käytiin aamulenkkeilemässä kasvattajan sekä Karon kanssa. Yhteensä mukana oli siis kuusi koiraa, kaikki vieläpä sukulaisia! Pongo, Lettu-mummo, Laki-äiti, Tulppa-täysveli, Muru-puolisisko sekä Kake-puoliveli. Oli oikein mukavaa ja Pongokin tykkäsi varmasti koiraseurassa lenkkeilystä, vaikkei se oikeastaan tuollaisissa tunnu oikein välittävän mistään muusta kun hajujen haistelusta ja omista jutuistaan. Kyllä se välillä meinasi jopa intoutua vähän leikkimään. ;) Alla kuva lenkiltä, Pongo kököttää jossain omassa ylhäisyydessään jossain puskassa.




Kuvannut Karoliina Savolainen


Illalla oli vuorossa taas sitten Rally-tokokurssi ja toisiksi viimeinen kerta! Meillä oli Oonan sijasta tuuraamassa Susanna ja hän oli meille laittanut noin 10 kyltin radan, jossa oli musta aika helpohkoja kylttejä, mutta kuitenkin sellaisia, että saa vähän sellasta menemisen tuntua menoon. Musta oli kiva treenata mielummin tällasta pitkää rataa helpoilla kylteillä ja sitten niitä vaikeampia kylttejä voi treenata joskus pätkissä niin, että ne alkaa olemaan oikeasti hallussa ja sitten yhdistää vasta radalle. 


Mentiin tälläkertaa ensin ainoina kehässä ja Pongo oli musta aika kiva! Tossa loppumetreillä tuli vähän ongelmaa, kun en hokenutkaan "istu" käskyä ja Pongo nousi sitten kahdesti istumasta. Tätä pitää treenata enemmän ja musta ton hillityn torumisen jälkeen sitten piti vähän motivoida uudelleen. "Pk-käännös" oli musta hyvä ja kokonaisuudessaan hyvä rata meiltä! Olen tyytyväinen, mun koira on paras. Videot on kuvannut Karon poikaystävä, paljon kiitoksia!!





Seuraavalla kerralla sitten häiriön kera eli kehässä oli muitakin koiria. Tässä Pongo ei ollut niin tsäpäkkä enää ja vaati sitten hieman enemmän motivointia, otin käyttöön nakin päässä ja musta sain hyvin motivoitua Pongon tekemään mun kanssa, vaikka se olikin nyt vähän vaikeampaa. Palkkasin sitten väleihin, koska musta se vaan tuntui paremmalle koiran kannalta ja musta tämä oli kanssa ihan hyvää tekemistä meiltä. 

Vahinkopalkkaus tuli tohon "koira maahan, kierrä koiran ympäri" jälkeen. Sitten seuraavalla liikkeestä maahanmeno kyltillä en hyväksynyt istumista vaan halusin tehdä kyltin uudelleen, mikä oli sitten musta hyvä ratkaisu myös. Käännös meni hyvin ja musta yleisilmeeltä ihan hienoa menoa ja on hyvä kun en katsele koiraa niin paljon kun on se nakki siellä päässä, muuten tapitan sitä kokoajan. Susanna vinkkasi, ettei aina kannata palkata heittämällä. Olen tähänkin rataan kyllä tosi tyytyväinen ja musta oli hyvä, että tajusin palkata koiraa väliin. Selkeästi se auttoi kun motivaatio ja vire oli jo kuitenkin hieman laskenut tuosta ensimmäisestä radasta ja vähän joutui enemmän tsemppaamaan tekemään.





Tuon jälkeen käytiin enää nopsaan pyörähtämässä kehässä ja totesin tämän riittävän jo meille ja vein Pongon autoon. Se oli jo aika tarpeeksi tehnyt, mutta pieni into tekemiseen oli kuitenkin vielä ja halusin jättää sen siihen mielentilaan. Pongo on myös ihastunut Karon DIY leluun, eli vinkulelun vinkuun, mikä on laitettu kahden lämpöhanskan sisään... Se vaan lutkutti sitä ihan onnellisena ja kun yritin mennä ottamaan sitä siltä pois, niin  se vaan halusi lähteä sen kanssa karkuun ja rauhassa luputtaa ja vinguttaa sitä yksin. Eli täydellinen lelupalkka on vihdoin löytynyt.. Harmi vaan kun se lelu ei ole meidän ja noita ei kaupassa myydä. :D Mutta ehkä siinäkin se The Juttu on se, että se ei olekkaan ihan joka treenissä käytössä. 

Alla video The Lelusta. Mua se juos ihan täysiä karkuun, mutta Karolle se jopa suostui sen antamaan. Ehkä se aatteli että oon ilkeä mami, joka ei anna sen enää leikkiä sillä koskaan jos otan sen pois.





Olipahan pitkä postaus, täynnä kuvia ja videoita. Huomenna sitten itsenäistä treenailua ja torstaina sitten palaillaan varmaan kasvattajan treenauksen merkeissä. Viikonlopun olen taas suunnitellut vapaaksi, johan tässä tulee taas monta päivää treenailtua... 

2 kommenttia:

  1. BOTit on kyllä hienoja ja hyviä mutta myös prkeleen kalliita. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo :D Mut BOT on musta kyllä paras mahdollinen loimi treenaavalle koiralle, kun se ennaltaehkäisee ja hoitaa jumeja :) Turhan kalliita vaan, mutta kun ei oikeastaan oo vastaavaa loimea (ainekaan mulle osunut silmiin) niin bäkkäreillä mennään!

      Poista