sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Pongon kanssa Oulussa ja Ruotsissa

Meillä on ollut Pongon kanssa mukava viikko! Lähdettiin tosiaan maanantaina Ouluun kun poikaystävä tuli meidät hakemaan. Mulla ei ollut mitään ohjelmaa viikolle, joten mikäpäs sen mukavampi kuin lähteä koiran kanssa vaihteeksi vähän eri maisemiin. Automatka Ouluun sujui hyvin ja Pongohan ei ole minkäänlaisista automatkoista moksiskaan, siellä se vaan takapenkillä nukkui ja nuokkui tyytyväisenä. 

Ekana iltana (tultiin Ouluun noin kello 23-24) lähinnä vaan painuttiin pikaisen lenkin jälkeen nukkumaan, poikaystävällä kun oli aamukuuteen meno. Aamulla sain nukkua pitkään (luksusta) kun poikaystävä halusi(!) käyttää Pongon pissillä ennen töihinmenoa. Käytiin sitten Pongon kanssa kaksin tutkimassa lähimaastoja ja löydettiinkin kiva metsälenkkipätkä ihan parin minuutin päästä kämpältä. Sen lisäksi läheltä löytyi myös koirapuisto sekä perus kävelyteitä vaikka millä mitalla! Oli kyllä tosi hauska lenkkeillä, kun ei ihan tarkalleen tiennyt, mikä tie vie mihinkin suuntaan ja kaikki paikat oli ihan uusia.






























Aamupäivät meillä sujui aikalailla tuon savan kaavan mukaan, eli Pongo kävi aamupissatuksilla poikaystävän kanssa aamulla 5:30 ja mun kanssa sitten kunnon, pitkän lenkin siinä 10-12 aikoihin. Käytiin aikapaljon vaan tossa metsässä käppäilemässä, kun siinä oli niin mukava pitää koiraa vapaana ja siinä ei tullut kertaakaan vastaantulijoita!

Kävästiin me koirapuistossakin, tosin niin, että isojen puolella ei ollut muita kuin Pongo. Pienten puolella oli kaksi karvatonta koiraa (narttuja) ja sitten sinne tuli cavalierkingcharlesinspanieliuros. Ihan kun en ois Pongoa koskaan kouluttanutkaan, koska se ei antanut kiinni ja räksytti vaan ärsyyntyneenä, kun kaverit oli toisella puolella... Ei ole ihan meidän juttu tuo koirapuisto, jatkossa edelleen mielummin käydään metsässä tuttujen kavereiden kanssa.



Vähän vaihtelua sitten meillä oli aina iltapäivisin. Me saatettiin joko vaan ihan peruslenkkeillä kolmisin tai sitten autoiltiin poikaystävän isovanhempien luokse Kiiminkiin, missä Pongo sitten sai istuskella rapulla tai heiteltiin sille keppejä takapihalla. Siellä olisi myös ollut ihan oikea koirille tarkoitettu kenttä, mutta en sitten saanut käytyä siellä kertaakaan. :D Lenkeillä kuitenkin treenasin nakkien kanssa arkikäytöstä, ohituksia sekä sitten pieniä pätkiä satunnaisesti tokojuttuja (sivulletuloa, likituloa sivulta...) ja tietysti vasta viimeisenä iltana löysin hyvän treenikentän läheltä! No, ensi kerralla sitten, jos saisi enemmän treenailtua. Periaatteessahan tämmöinen löysempi vapaakin on tehnyt varmasti ihan hyvää ja jaksaa sitten taas treenata jatkossa paremmin kun on saanut henkisesti ja fyysisesti vähän levätä.

Alla kuva poikaystävästä päikkäreillä (sensuroitu, koska ei halunnut naamaansa blogiini) Pongo seurana. On se Pongo vaan niin perskärpänen... aina pitää olla viekussa.



Erikoisin reissu meillä oli, kun päätettiin lähteä käymään torstaina Haaparannassa eli Ruotsissa! Pongo pääsi tietysti mukaan matkustamaan ulkomaille. Matkaa Oulusta Haaparantaan oli ehkä puolitoista tai kaksi tuntia ja sekin matka meni hienosti. Pongon kanssa on kyllä niin helppoa matkustaa! Tajusin vaan juuri ennen Haaparantaa, että ollaan oikeasti menossa Ruotsin puolelle ja että Pongon rokotustodistus on Jyväskylässä, eikä mukana. Onneksi nykyään siinä ei olla niin tarkkoja ja pysäytetään vain erittäin harvoin, mutta silti olisi pitänyt tajuta ottaa se mukaan. Ajattelin, ettei me kuitenkaan mennä mihinkään koiratapahtumaan, eli en tarvitse Pongon rokotuskorttia. Onni onnettomuudessa koira saatiin Ruotsin puolelle sekä Suomeen takaisin, mutta ensi kerralle täytyy kyllä ottaa varmuuden vuoksi rokotustodistus mukaan!

Haaparannassa käytettiin Pongoa pikaisella lenkillä ja pitihän siitä kuva napata kyltin alla. Käytiin myös marketeissa poikaystävän kanssa, sen aikaa Pongo odotti autossa. Kun kävin itsekseen sitten rajalla Suomen puolella kauppakeskuksessa niin poikaystävä ja Pongo olivat jäällä lenkillä ja leikkimässä. Kaikenkaikkiaan kiva ja hauska reissu, vaikka kauhean kauaa ei Ruotsissa edes oltu. Kokemus kuitenkin tuokin käydä ulkomailla koiran kanssa, edes sitten pikavisiitillä. 





Pongo kaikenkaikkiaan oli oikein mukava reissukaveri ja sopeutui hienosti elämään uudessa paikassa. Pongo käyttäytyi tosi kauniisti sisällä, ei riehunut ja otti uudet ihmiset vastaan nätisti, eikä hyppinyt tai riehunut. Olin tosi tyytyväinen kyllä sen käytökseen! Sisällä se oikeastaan vaan nukkui, seurasi meidän tekemisiä tai sitten pureskeli puruluita. Se kyllä kuunteli ääniä, mutta ei onneksi reagoinut niihin kuin ihmettelemällä tai korkeintaan murisemalla itsekseen hiljaa. Siitä jopa ihmeteltiin "pitääkö tuo koira ollenkaan ääntä" eli sai kyllä olla omastaan hirveän ylpeä! Kun lähdettiin poikaystävän kanssa pois, niin yksinolotkin se oli kuulemma vain nukkunut, eikä vinkunut yhtään perään. Sitä lähinnä eniten pelkäsin, että se haukkuu tai jotain vinkuvonkuu, mutta onneksi ei! Tuntuu kyllä mukavalle, kun oma koira osaakin käyttäytyä vieraassa paikassa jopa paremmin kun kotona ja säästää ne apinoinnit ulos.

Helpottavaa jatkoa varten kyllä tietää, että sen uskaltaa ottaa mukaan kyllä ihan kerrostalokämppäänkin. Karvaahan siitä irtosi jonkin verran, mutta muuten sen läsnäolostakaan ei ollut mitään vaivaa. Jatkossa voi sitten suunnitella kisakalenterin nimittäin myös Jyväskylän lisäksi Ouluunkin (ja lähiseuduille), kun pystyy siellä sitten viettämään myös öitä kun tuo siellä osaa käyttäytyä.



        



Kotimatka tuntui taas pitkältä ja tultiin henkilöauton sijasta poikaystävän työautolla, joka on siis pakettiauto... Siinä sitten vääntäydyttiin Pongon kanssa etupenkille ja siinä lähinnä oli vain ongelmaa, kun Pongo halusi olla puoliksi sylissä ja se ei oikein mahtunut retkottamaan nukkuma-asennossa siinä. Kyllä ison koiran kanssa sille täytyy melkein olla joko farkku tms tai sitten sille takapenkki, niin se saa rauhassa nukuttua. Lähinnä vaan molemmille epämiellyttävää, kun joutuu kuitenkin useamman tunnin istumaan hankalasti ja rötköttämään puoliksi toistemme päällä. 

Paitsi kyllä toisaalta sopu aina sijaa antaa ja onhan se mukavaa, kun toinen haluaa olla ihan vieressä. Jossain vaiheessa kuitenkin alkaa vähän jalkoja puuduttaa, kun iso koira makaa etupää kokonaan omien jalkojen päällä. Pongon pyöriminen tuon turvavyön kanssa oli myös vähän hankalaa, kun laitoin sitä kireämmälle, ettei se törmäyksessä sitten osuisi mihinkään. Siinä sitten oli vähän vaikeaa hakea asentoa ja piti aina ottaa se vyö irti ja laittaa uudelleen Pongolle (onneksi siis ihan vaan kuin hihnan laittaisi, mutta se oli aina jossain sen alla tuhannen mutkalla). 



Nyt ollaan kotona rentouduttu ja oleskeltu normaaliin tapaan. Pongo on ollut ihan tyytyväinen eloonsa myöskin kotona ja treenaaminen aloitetaan taas ensi viikolla, hainkin tänään kaupasta porsaan sydämen sekä porsaan munuaista. Huomenna käydään pyörähtämässä epiksissä ja vähän jännittää meidän puomin tilanne, mutta katsotaan katsotaan ja käydään nyt harjoittelemassa rennosti. 

Mitäs piditte vähän erilaisemmasta postauksesta? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti