torstai 6. maaliskuuta 2014

Maailman vaikein vastakäännös

Tänään meillä oli taas aksaharkat. Käytiin eilen ostamassa Pongolle maksaa (Karo inspiroi mua näissä palkkaherkuissa) ja ne sitten eilen keitettiin ja paloilteltiin valmiiksi tämän päivän treenejä varten. Ne sopi kyllä Pongolle hienosti ja näillä voisin yrittää korvata nakkeja herkkuina. Nakit ovat niin helppoja, mutta epäterveellisiä kun niitä syöttää aina ja paljon. Ei nämä maksapalatkaan toisaalta vaatineet niin paljoa, keittää ja antaa rauhassa kuivahtaa ja sitten paloittelee, mutta onhan se helpointa ostaa paketti nakkeja ja pilkkoa ne. 



Aksaharkoissa oli tarkoitus tehdä rataa, mutta jostain käsittämättömästä syystä mulle oli tuo alkukin jo niin hankala, etten vain osannut sitä. Ongelmaksi siis tuli vastakäännös, joka ainakin nyt tuntui niin kamalan vaikealta. Siinä piti jotenkin käyttää kroppaa liikaa, sitten toisaalta jättää koira selän taakse ja itse pyörähtää ja oli hankalaa hahmottaa oikea paikka. Ja sitten olin tietenkin myös liian hidas. Mutta kai niitä pitää vain lisää harjoitella, tollahan saisi radalle nopeutta Pongolle käännöksiin.. Eikä me olla tota vielä paljoa tehty, mutta jotenkin se oli ylitsepääsemättömän hankalaa ja en edes tajua, koska ei mulle normaalisti mikään edes uusi asia ole noin vaikea harjoitella? Me oltiin pari kertaa ennenkin joskus tuota kuitenkin tehty. Ehkä ei ollut vain meidän (lue: MINUN!) päivä tänään. 

Videolle kokosin pari ihan sinnepäin mennyttä kertaa, mutta tuntui, ettei ohjaus onnistunut tänään ollenkaan! Kerkesin jo masentuakkin (lähinnä siitä kun itse turhauduin ja pilasin Pongon hyvän aksafiiliksen), mutta nyt ehkä en lopetakkaan agilityä vaikka en osaakkaan ohjata, pitää vaan harjoitella enemmän. 



No aina välillä pitää tulla näitä kertoja, kun tekee mieli lyödä päätä vaan kovaa seinään ja lopettaa koko harrastus. Ompahan sitä joskus epäonnistuttava, jotta voi onnistuakkin. Vaikka videoita katsoin, niin en silti oikein tajunnut, miksi se koira menee minne menee ja miten mun pitäisi mennä, tätä pitää selvästi treenata paljon enemmän. Lopputreeneihin Pongolle saatiin sitten hyvä fiilis, kun kasvattaja aksasi sillä tuon radan (14 estettä) ja hienosti ne menivätkin. :) Kyllä mullekkin tarjottiin esim. Lakin tai Murun kanssa testaamista, mutta en viitsinyt sitten kun tuntui menevän niin surkeasti jo tuossa vaiheessa. Ehkä joskus jonkun helpomman pätkän kanssa sitten!

Tuota alkua siis yritin juosta yksin, juosta koiran kanssa, juosta kasvattajan kanssa, juosta kasvattajan ohjattavana koirana, ohjata kasvattajaa koirana ja siltikään ei meinannut tuottaa tulosta! En tajua miten se oli nyt niin hankalaa? Nyt tulee onneksi parin päivän miettimistauko kaikista treeneistä, ehkä sitä parin päivän vapaata tarvitsenkin minä eikä koira!

Loppukevennykseksi vielä video, Pongo tykkää kasvattajasta ihan hirveesti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti