maanantai 31. maaliskuuta 2014

Itsensä haastamista agilityepiksissä

Tänään kihisin innostuksesta heti aamusta lähtien, koska odotin illan agiepiksiä niin innolla! Menin paikalle vähä vaille viideksi ja autoin siinä laittamaan parkkeerausopasteita. Pongon olin käyttänyt pitkällä lenkillä 15-16 aikaan, joten se sai odotella autossa. Olin toimihenkilönä ennen omia suorituksiani ja putkiralliluokassa olin kellottamassa osallistujille aikaa. Osallistujia olikin tosi paljon! Siitä kun päästiin niin alokasluokassa tuntui olevan vielä enemmän porukkaa, siinä seisoin vain ratahenkilönä ja jännitin jo omaa suoritustani mölliluokassa. Ihan oikeasti sydän hakkasi miljoonaa varmaan koko luokan ajan, kun vaan kertasin omaa rataa päässäni ja mietin, miten ohjaisin ja muuta. Olen hirveä jännittäjä ja tossa vielä paineistin itseäni oikein lisää ajattelemalla suoritusta.

Kilpailin itse siis sekä mölli- että konkariluokassa, koska kasvattaja päätti mulle ja Pongolle ne luokat, itse olisin varmaan valinnut nynnynä vaan jonkun putkiralliluokan... Mutta painostuksen vuoksi menin sinne minne käskettiin. 



Tuossa siis meidän mölliluokan rata ja rimojen korkeus oli 55cm. Tehtiin siis tosiaankin kisanomainen treeni ja ensimmäisellä radalla jännitys oli mulla aivan kauhea. Kasvattaja kommentoikin radan jälkeen, että ohjaan rennommin treeneissä. Ideana oli lähteä liikkeelle heti, eikä kauheasti istuttaa koiraa ja latistaa heti fiilistä. Nostatinkin sen moodia antamalla sen kurkkia vähän edellisen suoritusta ja siitähän sillä nousikin hyvin vire. 

Ykköseltä kakkoselle meni ihan hyvin ja sain sen kepeillekkin ihan kivasti. Kuitenkin sitten näin, että sille tuli virhe loppupäässä ja kun sainkin sen siihen väliin niin innostuin liian aikasin ja sitten se teki uudelleen virheen. Minun moka. Sitten neloselta vitosdelle meni ihan hyvin, kutoselle oli vähän vaikea ohjaus ja siitä sitten jäinkin väärälle puolelle A:lle, mutta se ei haitannut. Palkkasin A:lla kun meidät oli jo kuitenkin hylätty. Siitä sitten menikin ihan kivasti 8, 9, 10, 11 ja 12. 12 putken jälkeen piti mennä tohon vaikeaan päähän ja Pongo meinasi mennä väärään putkeen (14) mutta sain sen sitten menemään tohon 13 putkeen. Siitä putken kautta muurille ja puomille.. Jossa meidän harjoittelemattomat kontaktit näkyy. En hyväksynyt surkeaa kontaktia vaan mentiin uudelleen, palkkaus ja hätäisesti maaliin.





Fiiliksenä radalta jäi päällisin puolin hyvä, toki tein tyhmän mokan siinä kepeillä, mutta muuten sitten oli ihan ookoo rata. Paremman ohjauksen olisin voinut tehdä kutoselle (siitä kasvattaja mua ripittikin), mutta olin tosi ilonen, että sain mentyä radan suht hyvin, vaikka jännitys oli kova ja se tuntui vaikealta. Tarkoituksella ei uusittu luokkaa, vaan kasvattaja halus mun menevän kaksi eri luokkaa. Sen jälkeen oli aika kasata itsensä uutta luokkaa varten ja valmistautua päivän viimeiseen suoritukseen eli konkariluokkaan.



Nyt oli vaikeammat kepit (niiltä lähtö vastakkaiseen suuntaan), mutta halusin onnistua niissä kun ne viimeksi epäonnistui. Ysiltä kympille ja yhteentoista oli samantyylinen ohjaus mitä mölliluokassa ja sitten oli taas noita vaikeita putkia. Koko radan juju oli tuolla 15-16 välissä ja se olikin hankala, tarkoituksena mun oli tehdä siihen sylkkäri ja sitten puomia kohti.

Rata alkoi rimanpudotuksella, videolta näkyy, että Pongo hyppää vähän kaukaa ja siitä sitten tulikin ehkä sopiva henkinen helpotus mulle tehdä rata loppuun. Kakkoselta jäi vähän pitkäksi, mutta sain koiran kepeille ja kepit kunnialla loppuun! Siitä sitten lähti hanatussuoraa, jossa kerrankin juoksin enkä odotellut! A:n kontakti meni päin pyllyä, kasvis sanoi, että Pongo olisi yrittänyt, mutta videolta en oo ihan niin varma... Kympiltä yhdelletoista oli taas aikamoista hapuilua ohjauskuvio, mutta noita pitää harjoitella. Putkillä harmiksi meni 13 putkeen väärinpäin (kuulemma ei olisi tarvinnut korjata) ja siitä sitten jatkettiin vaan eteenpäin. Selkeästi mun käden olisi pitänyt olla lähempänä kroppaa, ohjasin sen putkeen noin. 15-16 väli sitten oli kuin olikin vaikea, kuulemma hyvä kun tein sen mitä mun pitikin. Pongo ei vain ollut tarpeeksi hallinnassa ja käännyin liian myöhään(!), mutta sain sen kuitenkin mentyä. Puomin kontakti oli taas vaikea, mutta palkkasin ja loppuun hieno hanailut.




Vaikka tuo meno ei nyt varmaan näytä kovin ihmeelliseltä ja virheitä on paljon, olen todella tyytyväinen parannukseen, mitä sain tehtyä tuohon luokkaan ja henkisellä puolella erityisesti sain jännityksen kuriin. Mulla ja koiralla oli kivaa, eikä oltu nytten turhan tosissaan kisaamassa, muttei kuitenkaan lyöty läskiksi. Olen tosi tyytyväinen, että mut painostettiin vaikeimpiin luokkiin, sillä sain haastettua itseni ja mentyä noi radat läpi ihan nätisti mielestäni. Nyt kynnys mennä virallisiin kisoihin on pienempi ja kokemus näistä vaikeista luokista on tärkeämpi, kun pokaali jostain meille jo liian helposta esim putkiralliluokasta. Näen myös selkeästi mitä teen väärin ja osasin jo ennen radalle menoa miettiä, missä voisi mennä vikaan ja missä mun pitäisi olla tarkkana. Sain pidettyä normaalia paremmin ajatuksetkin radalla kasassa! Tämä oli niin tärkeää kokemusta meille juuri tässä ja nyt.

Erityisesti olen onnellinen siitä fiiliksestä minkä sain tehdessä: meillä on kivaa, eikä tämä ole vakavaa, tärkeintä on vaan hyvä suoritus ja mieli. Oikein hieno tämän vuoden kisojen korkkaus mielestäni. Tämän suorituksen jälkeen on mukava lähteä treenaamaan lisää, motivaatio sekä itsevarmuus agilityn suhteen nousi kertaheitolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti