keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Keinu ensimmäistä kertaa radanosana

Käytiin tänään keskiviikkona agiliitelemässä hallilla kasvattajan sekä Karon kanssa. Siellä oli valmis rata, mitä ei saanut purkaa, mutta se sopi kyllä hienosti meille. Mua jännitti jo itse ennen suoritusta aika paljon ja mun suoritus on muutenkin aika puolitehoinen. Olen joo kipeä, mutta huomaa, että jännittää keinu sekä kepit radan osana. Selkeästi mun paineistumisen kyllä huomaa, vaikka se olikin ihan turhaa. 



Ensimmäisellä radalla sitten muuten meni ihan ok, A-esteellä oli vähän epäselvyyttä, miten sinne loppuun kuuluu taas mennä. Muuten ihan hyvää menoa (hiukan laiskaa molempien osalta) mutta mikä ratkaisu tuo pelastus takaaleikkaus on KEINULLE? Kyllähän sen olisi voinut tavan esteelle tehdä, mutta KEINULLE... Teki mieli käydä vähän lyömässä päätä seinään. Onneksi Pongo ei ollut moksiskaan ja sain sen keinulle. Onneksi kasvattaja karjui mut valssaamaan... muuten ei oltais ehkä päästy. Keinun jälkeen olin ihan shokissa ja siksi sekoiltiin noilla kepeillä. Tämä ei nyt ollut tarkoituksella keppitreeni ja ne on aika heikot. Tsempataan kepeille sitten huomenna.




Toisella radalla taas  A-este oli vähän kökkö ja sitä pitää harjoitella enemmän. Meillä on siellä pieni apu, tuo valkoinen paperinpalanen, mutta silti sen suhteen vaan on sitä epäselvyyttä. Keinu meni kivasti ja kepeillä oli sekoilua ja mä voisin tsempata. Onneksi Pongo pelastaa kepit ja on tosi hieno ja yrittää. En voi jättää noita keppejä noin, hyi häpeä minä.


Kaikenkaikkiaan siis oon tyytyväinen keinuun, mikä oli se mun pelko ja kompastuskivi. Kasvattaja oli vielä apuna kävelemässä vierellä, mutta kyllähän se sinne jo itse menee eikä mee siitä mihinkään shokkiin. Nyt pitäisi hioa A:n kontakti sekä noi kepit supereiksi. Pikkuhiljaa tässä ehkä uskaltaa katsella kisakalenteria - koiran osalta. Mä en voi olla ite noin flegmaattinen ja tehdä typeriä virheitä. Harjotteluvaiheessa keinulle mä en ikinä voi ohjata sitä noin huonosti, radat täytyy opetella paremmin. Tässä reenissä selkeästi näkyi mun jännittäminen ja panikoiminen - IHAN turhaan. Nyt tsemppiä ja huomenna sitten paremmin. Oon itekkin kehittynyt esim. ohjaamisessa hyvin, mutta mun hermot ei pysy kasassa jos on yhtään mitään vaikeempaa tiedossa, kun tavan ratoja. Juurikin esim jotain vaikeaksi tiedettyä, esim. keinua radalla.

2 kommenttia:

  1. Voiskohan olla parempi jos teette niitä helpompia ratoja niin kauan kunnes sinä niihin kyllästyt? ;) Helpommistakin radoista saa vaikeampia kun lähtee vähän soveltamaan. Mutta jos sun hermot ei pysy kassa, ei pysy varmasti koirankaan ja lopputulos on aika epäreilu teille molemille. Ei kannata edetä liian nopeasti, muuten voi perusteita ja tärkeitä oivalluksia jäädä kokonaan saamatta.

    Pakko ihan sanoa, että Pongo teki ekan videon onnistuneen keinun ihan huippuhienosti kun tietää millainen historia teillä on takana. Toisessa videossa alkoi jo hirvittää, mutta hieno suoritus koiralta suorittaa se siitä huolimatta onnistuneesti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta nimenomaan pitää välillä haastaa itseään, kun ei tossa missään vaiheessa mitään katastrofia ole sattunut. Enhän mä voi ikinä oppia menemään esim keinua radalla, jossei sitä harjoitella. Turvallisin keino harjoitella on nimenomaan vielä valmentajan silmän alla, eli kasvattajan. Musta ei olla edetty liian nopeasti (kaikkia esim keppejen itsenäisiä harjoituskertoja en edes pistä blogiin ylös). Ainoa ongelma oli mun jännitys ja paskajäykkyys, mutta se lähtee pois vaan, kun tilanne tulee tutuksi ja sitä on harjoiteltu. En mä ikuisesti voi missään alkeistasollakaan mennä.

      Ja olen kyllä ylpeä Pongosta. Se on kyllä niin hyvin saanut selätettyä pelkonsa tota keinua kohtaan. Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että ehkä me voidaan joskus päästäkkin vielä niille kisaradoille. En ois ikinä uskonut sitä, kun se jouduttiin sinne keinulle kantamaan. Siksi mua jännittää noilla radoilla, kun pelkään, että millon tahansa voi tulla se hetki, jolloin palataan taas aloituspisteeseen.

      Poista