perjantai 17. tammikuuta 2014

Raja tuli vastaan

Tänään tokoilemassa sitten pelkästään kasvattajan kanssa. Pongon kanssa otettiin ensin ihan vain sivulletuloa, joka sujui jo huomattavasti paremmin! Pongo oli jo selvästi vähän tajunnut sitä paikkaa mihin pitää tulla ja hakeutui siihen mukavasti ja sillä oli ki-vaa. Pitäisi vaan enemmän ja enemmän tehdä näitä, että vahvistuisi tämä sivulletulo. Nyt kuitenkin mulla on oikeat ainekset kasassa miten sitä pitäisi itsekseenkin treenata!

Sitten jatkettiin kapulan kanssa siitä mihin jäätiin. Ensin kaksin käsin pidin kapulasta kiinni ja Anna naksautti. Seuraavaksi siirryin taas sivelemään alaleukaa ja kyllähän se taas vähän ahdisti, mutta huomattavasti paremmin meni kun viimeksi. Olen tyytyväinen.




Pongo tuli tauon jälkeen uudestaan ja otettiin perusasentoa kontaktissa ja kevyttä häiriötä. Pongo ottaa tosi paljon häiriötä kaikesta, pienistäkin äänistä, liikkeistä ja muusta. Selvästi tämä oli sille vaikea harjoitus ja yhdessä vaiheessa meinasi jo tulla meille pieni umpikuja. Anna räsäytti jotain niin, että siitä kuului aika kova ääni ja Pongo ääniarkana sitten reagoi siihen ja säikähti. Sitten tuli vaan negatiivista palautetta sen jälkeen liikaa, keskittyminen ei pysynyt mussa millään ja piti sitten lopettaa. 


Helpotettiin sitten harjoitusta ja vaan naksuttelin sille todella tiheällä, jollain sekunnin aikavälillä jonkun 5-10 nakkia. Se vaikutti helpottavan Pongon oloa kummasti. Se oli kuitenkin vielä vähän traumatisoitunut ja ei enää ihan 100 lasissa. Päätettiin pitää se kuitenkin vielä kentällä kun Muru otti paikallaoloa niin siinä syöttelin Pongolle nakkeja kun se katsoi mua ja olihan sillä loppujenlopuksi hauskaa. Sitten ne vähän juoksi Murun kanssa kun Muru sai paikallaolot oltua!


Välillä vaan pitää vähän testata koiran rajoja ja nyt tiedetään sitten lähteä vieläkin pienemmällä häiriöllä ja heti alkutreenistä kun into ja vire on parhaimmillaan. Pongollahan on tehty todella vähän häiriötreeniä ja tokossa se ei ole ehkä niin kovassa vireessä, että kestäisi vielä kovia ääniä. Jotenkuten jotkut rapsahdukset ja ihmisen liikkeet se voisi vielä kestää.  Agilityssä se jo voisi kestääkkin paremmin. Varmaan ääniarkana koirana se vielä huomioi noita ääniä keskimääräisesti enemmän kuin ei-paukkuarka kolleegansa. Mutta treenauksellahan tästä selvitään! En jaksa lannistua kun se ei hyödytä mitään.


Käytiin vielä juoksuttamassa koiria ulkona ja tuli ihania kuvia! :-)




Laki-mamma ja Muru vetämässä kilpaa tikkua

Ravistelua :)

Muru (Acting Top Notch), Pongo & Laki (Acting Lady Luck)

2 kommenttia: