perjantai 10. tammikuuta 2014

On niin helppo olla onnellinen

Tänään vikat jatko2 -kurssin ryhmätreenit ja voi vitsi miten iloinen fiilis voi pienellä ihmisellä olla! Hirmuiset kiitokset hovikuvaajana toimineelle Karolle.

Meillä oli mulle suht hankala rataharjoitus, jossa oli monia mun inhokkeja (lue: en osaa mennä niitä niin ne on ihan tyhmiä) ohjauskuvioita (mm. sokkari...). Mutta miten hienosti pieni puikkopoikanen tänään mua tottelikaan. Mentiin koko treeni vain kahdesti(!) ja olen meistä molemmista niin ylpeä kun voin vain olla. Vähän turhan paljon ehkä taas höpötän Pokolle, mutta kun laittaa volumet nollaan niin kyllä voi tosta suorituksesta jo pikkusen olla ylpeäkin.. :-) HYVÄ JEE ME!





Sen jälkeen sitten vielä toinen radanpätkä, jota en kerennyt oikein kunnolla treenaamaan - aika oli tosi lopussa jo treeneissä ja oltiin viimeisiä. Samaa virhettä kun viime kerralla, eli siis sanoin väärässä kohtaa putki ja en tarpeeksi hyvin ohjannut Pongoa vaikealle putkenpäälle. Tämä on selvästi harjoiteltava paremmin jatkossa ja mun laittaa aivot päälle ja silmä käteen vastaavissa tälläsissä harjotuksissa. Muuten oon kyllä ihan ok tyytyväinen tähänkin treeniin, toisaalta pienet epäonnistumiset söi mua vähän sisältä kun toi eka ratajuttu meni kuitenkin niin superisti. 

2 kommenttia:

  1. Wau tosi hienosti! Tossa ekassa radassa Pongo irtoaa todella hienosti ja huiman matkan päästä vapautit lähtöön - nappiin meni :)

    http://teamjjproject.blogspot.fi/

    VastaaPoista