torstai 9. tammikuuta 2014

Mitähän sitä tänä vuonna tehtäisiin...

Blogin puolellakin on näkynyt varmasti treeni-innostus ja kyllähän se sai mieleen pientä kaavailua vuoden 2014 tavoitteista. Vuonna 2013 toteutui agilityn treenaus, mutta toisaalta ei kovinkaan tehokkaasti. Meillä oli useamman kuukauden tauko (johtuen siitä, etten voinut hakea ryhmäpaikalle/itsenäistreenaajaksi JATille, koska en voinut suorittaa kisatyövelvotteita kirjoitusten mentyä niiden päälle), mutta toisaalta tauko teki meille taas hyvää. Päästiin loppuvuodesta takaisin mukaan kevyesti kerta viikkoon treenillä ja nyt tammikuussa oikein rytinällä vapaakortin ansiosta. Sekä tietty osaavan valmentajan ansiosta, nimittäin Pongon kasvattajan.




Viime vuonna päästiin jatko2 -tasolle agilityssä, treenattiin epäsäännöllisen säännöllisesti hakua sekä tokoa, käytiin muutamat agiepikset ja hölläiltiin. Mun mielestä vuonna 2013 tapahtui kuitenkin asioista ehkä tärkeintä, eli koiran kanssa edelleen enemmän lähentymistä ja luottamuksen kehittymistä. Pongossa on tapahtunut huimaa kehitystä ja Julia (valmentaja) sanoikin, että "se on tosi tottelevainen koira" ja sen oikeasti huomaa itsekin hallilla - me ymmärretään toisiamme yhä paremmin. Kasvattajakin sanoi "se on kyllä niin tunnollinen" ja siitähän on hyvä lähteä oikeasti jatkamaan. Nyt aletaan tulla siihen pisteeseen, missä huomaa jopa jotain töiden tulosta. Me ei olla vain ohjaaja ja koira sekoilemassa kentällä, vaan me ollaan yhä enemmän koirakko. Pongo on kotonakin oikeasti mun koira ja uskon, että sopivalla treenauksella ja sopivalla kivan pitämisellä, meille voi tulla oikeasti antoisa vuosi 2014!




Tälle vuodelle en halua asettaa mitään veren maku suussa treenattavia asioita, vaan jatkaa edelleen suhteellisen rennolla linjalla. Agilityssä olisi mukava episten lisäksi startata ykkösissä, mikäli saadaan vain keinu sujumaan. Pöytään kuulemma harvemmin kisoissa törmää, joten sen kanssa en aio kummemmin stressata. Kepit saadaan sujumaan kasvattajan treenauksissa varmasti todella piakkoin ja kontaktitkin vaativat vain minun jaksamista kontaktilaatikon suhteen (mitäs menin sen suhteen aikoinaan luistamaan..). Muut esteethän menevät jo hienosti. 

Ainoa oikea kompastuskivi on keinu, ihan Pongon herkkyyden takia. Se on vaikea este Pongolle, mutta myös ennenkaikkea minulle. Se missä Pongo on säikähtänyt keinulla todella pahasti, niin siinä samalla olen säikähtänyt minä. Jos me vain saadaan tuo keinuhomma rullaamaan, niin uskon, että päästään ykkösissä tänä vuonna starttaamaan. Se vaatii kuitenkin sen, että opin itse heittämään jännityksen ja omat tunteet nurkkaan ja olemaan Pongolle rohkaisijana.


Agilityssä - sekä muussakin koirankoulutuksessa - on minulle ollut tosi vaikeaa välillä hallita oikeasti omia tunteita. Koira aistii kun minä pelkään, olen jännittynyt tai epävarma. Itselleni tälle vuodelle suurimpia tavoitteita onkin oppia sysäämään tunteet treenissä nurkkaan - tai tunnistaa ne ja lopettaa treeni silloin, kun raivostuttaa tai jännittää liikaa.




Näyttelyiden suhteen ei oteta paineita ja käydään aika varmasti pyörähtämässä sivuerkkareissa Noukanniemessä, kun näytelmät ovat niin lähellä. Pongohan ei ole mikään näyttelykoira ja se tuskin tulee koskaan valioitumaan, mutta näyttelyt ovat ihan hauska harrastus ja on mukava osallistua myös erilaisiin kisoihin siellä, esim. kasvattajaryhmään. Totuus on kuitenkin se, että jossain vaiheessa Pongolta lähtee pallit ja meidän näyttelyura jää sitten siihen. Mutta en ole varma, onko se edessä vielä tänä vuonna. Mätsäreissä on toki hauska pyörähtää ja niissä varmaan tullaan käymään, mikäli se meidän aikatauluihin sopii.


Tokoa olisi yritys treenata enemmän. Olen myös huomannut miksi minulla ei ole oikein intoa treenata tokoa. Se johtuu siitä, että en oikein tiedä, mitä treenaisin ja miten. Naksuttimen kanssa olen saanut tokotreeneistä paljon enemmän irti kun muuten, mutta nyt vain pitäisi hankkiutua johonkin pätevän tokovalmentajan oppiin. Mehän ollaan käyty pari kertaa Salme Mujusen silmien alla, joten tilaisuuden sattuessa voisi hänen valmennukseen mennä. Ja sitten onneksi meillä on myös kasvattaja, kuka onkin todella pätevä tokoneuvoja!


Muuten arkielämässä olisi tarkoitus saada ohitukset paremmin kuntoon ja saada Pongo ehkä enemmän muutenkin kuuloille lenkeillä. Kotonahan meillä on tosi mukavaa, me leikitään ja nukutaan ja vaan hölläillään. Ainoa ongelma on käyttäytyminen lenkeillä, mutta siihenkin jos jaksaisi paneutua niin sekin voisi helpottaa. Lisäksi yleisesti yritän parantaa meidän välistä sidettä ja olla mahdollisimman hyvä omistaja Pongolle.




Tältä näyttää meidän tavoitteet vuodelle 2014. Kukapa tietää, mitä kaikkea onnistutaan oikeasti tänä vuonna tekemään, mutta aina on kiva haaveilla ja asettaa tavoitteita!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti