sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Keski-Suomen monitoimisin collie

Collieyhdistyksen Keski-Suomen alaosaston vuosikokous on jokavuotinen perinne. Siellä nähdään rotutovereita ja käydään katsomassa vuoden ansioituneet koirat ja koirakot. Palkitseminen on hieno ele yhdistykseltä, sillä se kannustaa ja innostaa kisaamaan. Collie jää helposti kisakoirana kelpieiden, bordercollieiden ja muiden trendirotujen varjoon. Yhdistyksen tarjoama muistaminen on ainakin itselleni ollut aina hieno asia ja innostanut entisestään sekä yhdistyksen jäsenmaksun maksamiseen että toiminnassa mukanaoloon ja kisaamiseen. Kiitos Suomen Collieyhdistys!

Pongo on vuoden 2017 sileäkarvainen rally-tokocollie ja vuoden monitoimicollie-kiertopalkinnon voittaja. Sen lisäksi itselleni napsahti kevyt kolmen vuoden kakku alaosaston hallituksessa. Se tuntuu kuitenkin mukavalta, koska jäin Pop Dogin hallituksesta pois. Uudet ympyrät raikastavat aina ajattelua ja tekemistä. On kiva, että mukaan pääsemisen kynnys on matala.


Tästä palkinto- ja hallitustunnustuksesta hurmioituneena sain vihdoin joululahjalisenssini SPKL:lle ja ilmottauduin vuoden ensimmäisiin rally-tokokisoihin. 40 euron sijoittaminen ei-mihinkään kirpaisi kyllä kovasti ja hieman skeptisenä ajattelen lehtitilausta, mutta menkööt nyt tämän kerran. Edelleen vastustan lisenssiä kovasti, mutta ainoa keino olisi boikotoida. Sitä en halua tehdä, koska koira on täyttämässä helmikuussa seitsemän vuotta ja on parhaassa kisaiässä, -vireessä ja -fiiliksessä.

tiistai 2. tammikuuta 2018

Operaatio mestariluokan edessä peruutus

Rally-tokon mestariluokan edessä peruutus on ollut meille se akilleen kantapää. Jopa oikean puolen takapäänkäyttö on tuntunut miellyttävältä treenata, kuten myös JJ-, kukka- ja muut käännökset. Vaikeitakin asioita on ollut kiva treenata vuorotellen tekniikkahinkkauksen ja luovien häiriötreenien välillä.

Mutta se edessä peruutus. Miten ihmeessä sellainen opetetaan koiralle? Jälleen kerran ohjaajan henkinen lukko opettamista kohtaan oli pahempi kuin itse varsinainen kouluttaminen. Omaan monenlaisia asennevammoja koiran kouluttamisessa, eikä omaan käteeni/ajatuksiini järkevät tavat kouluttaa. Niskakarvat nousevat pystyyn kun takapäänkäyttöä pitäisi opettaa korokkeen päällä pyörimällä (se on viimeisin inhokkini), koska se on kuulemma tehokkain tie onneen. Huomaan, etten innostu kouluttamaan ensin apuvälinettä ja sen jälkeen tehtävää. Toki herkän koiran kanssa kaikki tippumiset ja traumanpaikat ohjailevat aika paljon valitsemiani metodeja. Ja jostain syystä haluan valita aina nämä typerät reitit kouluttaa, mutta tällainen minä nyt olen. Opitaan kantapään kautta.

Edessä peruutus lähti tietysti siitä, kun valkku-Elli sanoi, että "tämä on vaikea tapa opettaa koiralle peruutus". Ahaa, bingo, aletaan siis opettamaan sillä tavalla! Tunnilla oli ideana laittaa koira peruuttamaan kapeassa kujassa, jolloin lähinnä tunnusteltaisiin takapäätä. Pongo innostui tästä aivan käsittämättömästi, häntä vaan heilui vasten seinäkkeitä ja se oli liekeissä koko tehtävästä. Jälkikäteen ajateltuna se tuntui olevan sille luonnollista, koska isona koirana se joutuu usein peruuttamaan paikoissa, missä se ei ruhonsa kanssa mahdu kääntymään. Tästä koiran innosta innostuneena päätin alkaa treenaamaan kujalla.

Video 1: 11.12.2017 tilanne

Tässä ensimmäisessäkin videossa ollaan jo koulutuksessa edetty. Aluksi minun ja koiran välissä oli siiveke, että se ei päästäisi koiraa ohitseni. Koira tulee eteeni ja saa aluksi palkkaa peruuttamisen tarjoamisesta, sitten enemmän peruuttamisesta aina vaikeuttaen. Appari katsoi tässä vaiheessa milloin koiran takajalat osuvat halutulle alueelle (iso selkeä pala alustaa) ja palkkasi. Vaikeutusta tehdään kahdella tavalla 1) matka tai 2) seinät siirtyy.

Toisessa videossa ollaan jo edetty. Harmittavasti tämä välineurheilija on hukannut kaikki olemassaolevat naksuttimet, joten palkkaussanana toimii palkkasana vau. Koira on ehdollistettu siihen, mutta naksutin on tehokkaampi koiran mieleen. (Note to self: mene Biltemaan ja osta niitä naksuttimia... tai edes se yksi.) Huonoa videossa on myös tuo löpöttäminen, mutta positiivistakin on todella paljon. Koiralla on selkeästi mielessä asioita, mitä pitäisi tehdä. Se ajattelee omilla aivoillaan haluttuja asioita eli taaksepäin ja suoraan.


Video 2: 25.12.2017 tilanne


Treenattavia asioita:
1) Irti kunnolla seinäkkeistä
2) Matka (vähintään 3 koiran mittaa, mutta treeneissä enemmän)
3) Koiran suoruus eteen tullessa
4) Koira peruuttaa suoraan

Ja nämä on kaikki palasia, mitä pitäisi treenata. Ei pitäisi nyt luoda tästä liian hankalaa ja monimutkaista tehtävää, vaan jaksaa sinnikkäästi pilkkoa. Niinhän se wokinkin tekemisessä pilkkominen on rankin osuus ja sitten saa parhaimmillaan minuutissa valmiin ruuan pöytään. Kanawokki punacurryllä on uusi suosikkini thaimaalaisesta keittiöstä, suosittelen testaamaan.

Jatkamme siis - jälleen kerran - harjoituksia. Ensimmäiset kisat tälle vuodelle on näillä näkymin kotikisat 20.1 ja pidän sormia, varpaita ja kaikkia mahdollisia ristissä, ettei edessä peruutus olisi vielä silloin ohjelmistossa. Pongolle suotiin nyt joulun alla viikosta kahteen treeniloma ja toivon sen hauduttelevan tehokkaasti näitä asioita. Katsotaan. Hyvää uutta vuotta!

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Katsaus vuoteen 2017


Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!


Vietetään vuoden 2017 viimeistä viikkoa, joten on mukava kelata hieman taaksepäin tämän vuoden tapahtumia. Koiraharrastusrintamalla löysin takaisin sen kipinän treenata, kilpailla ja nauttia harrastuksesta. Yksi tekijä oli lainakoira Lyytin saaminen kesäkaudelle agilitykaveriksi, jolloin Pongonkin kanssa treenaaminen oli mukavampaa. Tokossa päädyttiin umpikujaan alkuvuoden AVO1-tuloksen jälkeen, kun ajattelin rally-tokon olevan meille edelleen mahdotonta. Pongon kanssa aksattiin ja Lyytin kanssa aksattiin vähän tavoitteellisemmin. Jotenkin sieltä löytyi Pongon kanssa palaset toimia ja rally-tokon harrastaminen alkoi maistua.

Päästiin yli rally-tokon käytösruutukoiran ahdistuksesta, oikean puolen seuruu alkoi luistamaan paremmin ja yleisesti oli mukavampaa yhdessä. Pitkään aikaan mitään oikeita suuria ongelmia, kuten aggessiota, ei ole enää ollut, mutta treenaaminen ei ole ollut motivoivaa. Se into löytyi taas, kun huomasin, että mehän osataankin. Loppuvuodesta innostuin kisaamisesta todella ja saatiin mestariluokasta RTK4. Halu eteenpäin on vieläkin suurempi ja treenailen tällä hetkellä useita kertoja viikossa koiran kanssa. Elämäntilanne ja opiskelu antaa nyt myös paremmin ohjaa treenaamiselle, mikä on ihanaa. Huomasin että tätähän minä tarvitsen, harrastusta minkä kanssa viihtyä.

Siirryin rally-tokon valmennusryhmään ja toivottavasti ensi vuonna saataisiin metsästettyä pikkuhiljaa valiotuloksia. Jos niitä ei tule, se ei haittaa. Nautitaan ja harrastetaan, Pongo on varmaan elämänsä parhaassa rally-tokovireessä. Tuon kaverin kanssa on ihanaa harrastaa!