tiistai 19. tammikuuta 2021

Koirallani on kasvain part. 2

 Ensimmäinen tilannepäivitys luettavissa tästä: Koirallani on kasvain. (Aiempi postaukseni)

Tuo aiempi kirjoitukseni on kirjoitettu 23.12, jolloin oltiin juuri käyty eläinlääkärissä samana päivänä ja varattu kasvainten leikkausaika Pongolle joulun välipäiville. Saatiin kuitenkin joulurauha aikaan sillä, että koira oli päässyt tutkimuksiin lähes välittömästi ja saatiin asia hoitoon. Pongolla oli siis kolme pattia: nivusalueella kaksi (nivusessa yksi noin pikkurillin pään kokoinen & nivusessa toinen ihon pinnassa oleva kova pieni kovettuman tuntuinen patti). Lisäksi toinen kokonaan kova kives. 

Leikkausaika: kastraatio (kiveskasvaimen ja terveen kiveksen poisto) & nivuskasvainten poisto meillä oli tiistaina 28.12 heti aamusta. Koira syömättä ja juomatta, kahdeksalta rauhoituspiikkiä pojalle persuksiin ja aika nukkua. Eläinlääkäriasemalle kiitos siitä, että molemmat omistajat saatiin olla mukana nukutusprosessissa. Pongo nukahti aika huonosti, taisteli vastaan kovasti ja vasta sitten kun sai rätin pään päälle oikeastaan nukahti.


Rauhoituspiikki saatuna. Ei nukuta.

Lähdettiin sitten pois ja jätettiin koira ellin ja hoitajien varaan. Jännäähän se oli ja kesti noin pari tuntia, että saatiin koira takaisin. Valitettavasti nukutuksesta herättyään lattia oli aika liukas (nostappa 35kg koiraa) ja koira liukasteli aika paljon. Ulkona pyöriskelyn jälkeen saatiin nopeasti pissat aikaiseksi. Koira vinkui kauheasti ja vaikutti olevan ihan kujalla. Päivä menikin yrittäessä selvetä, oli saanut morfiini(johdannaista?) tms. lääkettä ja kova oli känni. Saatiin syömään samana päivänä. 

Leikkauksen jälkeen: bokserit ja leikkauspuku. Tässä etsimässä pissipaikkaa.




Rakas palautumassa leikkauksesta.


Parantuminen kastraatiosta on verrattain nopeaa ja Pongo ei saanut tulehdusta haava-alueelle. Se nukkui yöt kuonokoppa päässä (tottunut käyttämään ja ainoa ratkaisu, ei ollut nyt sitä 'tötteröä' ja aralle koiralle se on inhottavampi kun koppa). Porukat on sen kanssa oikeastaan 24/7 niin pystyi hyvin vahtimaan sitä. Eka viikko on vaikein kun yrittää nuolla itseään haava-alueelta, muuten meni ihan hyvin. Reipastuu nopeasti. Kaverin sanoin: "Eka pissi on vaikein." Edelleen näin 19.1 haava on punainen, mutta koira on kohtuu normaali. 

Uudenvuodenaattona saatiin iloisia uutisia: nivusessa olevat patit ovat lipooma  (rasvapatti) hyvälaatuinen, ihomuutos (kova patti ihon pinnalla) hyvälaatuinen ja kiveskasvain hyvälaatuinen. Saamme jatkaa elämää vailla huolta syövästä.


Otin valmennuspaikat (kaksi puolikasta paikkaa) uuteen treenipaikkaan Koiravalmennus Motivaatioon eli jatkan samalla rallyvalmentajalla Oonalla. Sen lisäksi tanssivalmennuspaikka Päivikille. Ihanaa, että on kivoja asioita edessä. Toki Pongo on jäykkä ja yksi jalka heikompi, mutta osteopaattikäyntiä todennäköisesti edessä ja treenailemme jne. sen mukaan. Nyt nautimme kuitenkin. 

Pojalle kovan pakkasen vermeet: tossut & uusi takki.
Jyväskylässäkin mentiin -30 asteeseen. Ei paappa palellu.

Mukavaa Uutta Vuotta 2021.

keskiviikko 23. joulukuuta 2020

Koirallani on kasvain.

Ikäviä uutisia. 

Eilen kävin näin joulunajan kunniaksi treenaamassa hallilla, kun ensi vuoden treenikuviot on vielä auki. Nostan nykyään koiran aina autoon, eli koira laittaa etupään auton tasolle ja nostan takapään. Nostaessa koiraa treenien jälkeen autoon tuntui kädessä selkeä patti nivusessa. Ensimmäinen tunne oli paniikki. 

Kotona sitten tehtiin heti tarkastus Pongolle. Melkein jo huokaisin helpotuksesta, kun tunsin kädessä ulkonevan luomimaisen patin. Sen vieressä oli kuitenkin selkeä patti nivusessa. Patti tuntui käteen hernemäiseltä, pikkurillin pään kokoiselta ja sain sen nipistettyä ihoa vasten. Kokeilin toisen puolen, jossa ei ollut mitään. Soitin välittömästi eläinlääkäriasemalle ja konsultoin siinä puhelimessa tuota pattiasiaa ja kuulemma sitä kannattaa näyttää. Laitoin samalla viestiä muutamalle tutulle, joilla tiesin olevan kokemusta tällaisista pattitilanteista. Jopa pahanlaatuisesta kiveskasvaimesta oli hyviä kokemuksia - tämä helpotti. Saatiin aika heti seuraavalle päivälle eli tälle päivälle.

Meitä omistajia on kaksi ja päädyttiin siihen, että eläinlääkärille sen vie äitini eli toinen omistaja. Itse odotin autossa. Koronan takia klinikalle ei saanut sisälle mennä kuin vain yksi henkilö.  Eläinlääkäri oli kokeillut patit (ihon sisällä oleva + ulkoneva patti), jotka olivat tuntuneet. Ihon sisällä olevaa ell epäili rasvapatiksi. Sitten eläinlääkäri teki yleistarkastusta: koiran kives oli kova: kiveskasvain. Varattiin aika poistoon ensi viikolle (luojan kiitos saatiin aika nopeasti) ja ensi viikolla pallit lähtee sekä samalla nuo kaksi pattia. Patologin analyysi kertoo vasta lopulta sen, millaisia kasvaimia / patteja nämä olivat, ovatko vaarallisia. Mä vielä eilen tunnustelin pattilöydöksen jälkeen koko koiran, myös pallit, enkä tajunnut. 

Eniten pännii se, että käytiin 23.11 samalla klinikalla hammaskiven poistossa ja samalla ell katsoi pippelissä olevaa haavaa. Ei ollut ainakaan kertomuksen mukaan ollut tajunnut(?) katsoa palleja samalla. Eikä mekään tajuttu. Tutkittiin myös lisääntynyttä juomista ja otettiin veriarvot: kaikki ok, maksa-arvo alhaalla (saattoi johtua paastosta). Tästä oltiin molemmat tosi ärsyyntyneitä. 

Seuraavaksi tulee omaa tajunnanvirtaa ja googlailun tulosta tiedonjanoisille tai jos joku muu on samassa tilanteessa. Toinen paikka mistä saa ihan ok infoa (ensisijainen on tietysti oma eläinlääkäri) on esimerkiksi Facebookin Katiska-sivusto. Kasvaimet kannattaa aina tutkia eläinlääkärillä, sillä välttämättä pelkkä käsikopelointi ei riitä siihen, että saisi tietää onko kasvain hyvän- vai pahanlaatuinen. Suosittelen ohutneulanäytettä patologilla.

koiran kives kasvain
Kiveskasvain vasemalla,
oikealla terve kives.
Koiran kiveskasvain:
- koiran kives tuntuu käteen kovalta, normaalisti koiran kives tuntuu pehmeältä 
- koiran kivekset tuntuvat käteen erilaiselta
- koiran kivekset eri kokoiset, kasvainkives suurempi ja voi surkastuttaa toista kivestä 
- pehmeässä normaalissa koiran kiveksessä voi tuntua patti / kyhmy
- ei välttämättä kipeät

Koiran muut oireet kasvaimen yhteydessä:
- lisääntynyt juominen
- ruoka jäänyt kuppiin osittain / välillä
(Nämä oireet meillä!)

Oikealla olevasta kuvasta näkyy, että miltään kovin dramaattiselta kivekset eivät näytä. Laitoin nyt kuvan vielä muidenkin 'iloksi', jos joku muukin hätäpäissään googlettaa samaa aihetta.

Mitä itse opin tästä:

- Yleinen uroskoirilla
- Yleinen vanhoilla uroskoirilla (rodusta riippuen, collieilla 10v ja yli)
- Ei pahin kasvaindiagnoosi, vaan useissa tapauksissa koirilla on ollut useampia elinvuosia kiveksien poiston jälkeen (lähde: luin muiden kokemuksia & kyselin muiden collieomistajien kokemuksia, yhdellä oli ollut metastoimista keuhkoihin vuoden aikajänteellä)
    ---> TARKISTA KOIRALTA MUNUAISARVOT. (KREA/CREA) Nämä voivat kertoa etäpesäkkeiden mahdollisuudesta
- Ajoissa löydetty pahanlaatuinenkin löydös voi olla aiheuttamatta jatkoon ongelmia (lähde: koiran omistaja, jonka koiralla oli ollut kiveksessä pieni patti.)
- Kiveskasvain voi olla joko kokonainen kova kives tai kyhmy/patti koiran kiveksessä
- Halutessaan voi poistaa vain toisen kiveksen
- Yleisesti kasvaimesta voi ottaa ohutneulanäyttöön ennen poistoa, mutta kiveskasvaimessa voi olla järkevää vanhan ei-jalostuskoiran kohdalla vaan poistaa suoraan kivekset
- Joissain lähteissä kiveskasvain on useimmin hyvänlaatuinen, eikä lähetä etäpesäkkeitä yleensä (?). 
- Tarkoinkaan koiran kopelointi ei aina auta kasvaimien löytymiseen. Jos sinun koirallasi on tullut nyt yllättävä kasvain, elä soimaa itseäsi. Meilläkin Pongo oli 23.11 eläinlääkärin silmän alla pippelihaavan vuoksi ja sitten vielä tässä 1-2 kk sisällä kahdesti osteopaatin käsittelyssä. Aina kaikkea ei vain huomaa tai asiat voivat kehittyä. Muista myötätuntoisuus itselle, kun rakas lemmikki sairastaa.
- Pahimman stressin koiralle aiheuttaa pahoinvoiva omistaja, eli koita säilyttää oma iloisuus. (Tästä syystä ellille koiran vei toinen omistaja, en minä, koska otti enemmän mulla tunteisiin.)


Sellaista tänään. Muuhun ei nyt pysty. Todennäköisyydet hyvälle diagnoosille on hyvät. Huolta aiheuttaa lisääntynyt juominen ja vähentynyt syöminen. Koira on pirteä, itseä itkettää. Onneksi saatiin rakas koiraystävä heti hoitoon ja olin tarkkana asian kanssa - toinen omistaja ei olisi vienyt koiraa vielä ja kiveskasvainta ei oltaisi huomattu nyt. Palaan asiaan kun ollaan saatu leikkaus + patologin analyysit pateista ja palleista.


Nyt alkaisi tämä helvetin vuosi 2020 kyllä riittää.


Hyvää Joulua. Ja parempaa uutta vuotta 2021. Kilisee kilisee kulkuset - viimeistä viikkoa.

Rakas tänään. Jyväskylään satoi lunta tänään ja saadaan valkea(hko) joulu. 


Edit: Tästä tilannepäivitykseen.

keskiviikko 9. joulukuuta 2020

Koiratanssikisoissa

Nämä kisat jäivät sitten tämän vuoden viimeisiksi, joten ajattelin kirjoitella niistä pienen tarinan tänne blogin puolelle. Pitäisi enemmän laittaa näitä ihania muistoja ylös, mutta ei vaan tule kirjoitettua kun oikein voimakkaissa inspiraatiopuuskissa.

Aloitettiin koiratanssi viime vuoden 2019 loppupuolella ja ollaan säännöllisen epäsäännöllisesti tanssittu Pongon kanssa. Heelwork to music eli HTM valikoitui enemmän meidän lajiksi, kun seuruutehtävät on kivoja ja vahvoja meille. STINGin Englishman on New Yorkista on tullut meidän biisi, jotenkin sen rytmitys sopii niin hyvin Pongolle. 

Ilmoittauduin sitten kotiseuran kisoihin koiratanssiin ja HTM:n alokasluokkaan Pongon kanssa. Kisat oli 21.11.2020 ja "koronakisoja", mutta tässä vaiheessa tilanne ei Jyväskylässä ollut vielä niin paha, vaan kisoja sai järjestää. Ainoastaan katsojia ei saanut olla ja paikalta piti lähteä pois mahdollisimman pian kun luokka päättyi. Pongo olikin mun luona muutaman päivän ennen kisoja. Keli oli ollut viime aikoina sateinen ja vanhempien luona sade hakkaa kovasti kattoon, jonka takia Pongo ei nuku niin hyvin öisin. Tästä syystä otin sen mun luokse, että se saisi hyvin levättyä, vaikka neliömäärä on mulle, poikaystävälle ja koiralle aika minimalistinen. 

Kisa-aamu alkoi mukavasti, ponkaisin suorastaan ylös kellonsoittoon poikaystävän ja Pongon
molempien jäädessä vielä nukkumaan. Poikaystävän tehtävänä oli aamulenkitys ja itse valmistelin kisakamppeet valmiiksi, laitoin herkut, kisa-asun valmiiksi ja pikkuhiljaa oltiin valmiina. Kisat järjestettiin Haukkuvaarassa, joka onkin meidän lähin kisahalli. Paikan päällä sitten ilmottauduin paikallaolevaksi, otin Pongolle sopivan häkin meille ja aloitin kisarutiinit: koiralle hallin näyttäminen ennen omaa suoritusta, pissatus pihassa, lämmitteleminen ja yleinen hengailu. Nämä olen huomannut meille tärkeimmiksi onnistumisen kannalta. Tällä kertaa oli myös korona-ajan rataantutustuminen eli jokaisella oli 2min omaa aikaa (ei leluja tai herkkuja kehään) koiran kanssa tai ilman koiraa tutustua kehään. Me startattiin Pongon kanssa ihan ensimmäisinä, joten aikataulu oli meille otollinen. Pääsin heti tutustumaan Pongon kanssa ja sain kuulla, että musiikkikin on tarpeeksi kovalla (sitä soitettiin parin minuutin pätkä). Alkuverkassa käveltiin aloituskohtaan ja "palkkasin" siihen Pongon sosiaalisella palkalla. Sitten otettiin seuruuta tuomarinpöydän edessä ja kehuin koiran myös siihen. Tarkoituksena oli vain saada hyvä fiilis! HTM ALO:ssa oli varmaan viitisen koiraa, joten aika meni tosi nopeasti. Päästiin melkein heti kehään.

Kehään mennessä katsoin, että rusetti on kunnolla kiinni, ei treenitaskua tai herkkuja. Lopulta kuitenkin aika mennä kehään tuli hirveän nopeasti, joten otin vain koiralta hihnan pois ja sitten mentiin!!! 

 

Muistan kehästä tunteen, jossa koira on kuin liimautuneena mukana ja voidaan tehdä kaikki mitä on harjoiteltu - ja vähän enemmänkin. Mun suosikkikohta on "hyppelyseuruu", jossa lähdetään hitaasta temposta vauhdikkaampaan. Noottia saatiin esimerkiksi mun käsistä, mutta olin vain niin fiiliksissä kun Pongo oli mukana, että kädet vaan heilui mukana, että "Katsokaa nyt miten hieno se on!!!!!". Oli aivan upeaa saada esittää ohjelma sellaisena, kun oltiin se harjoiteltu. Pongo sai kehän jälkeen hirveästi nakkeja ja herkkuja, jonka jälkeen laitoin sen häkkiin. Pyysin lopulta vanhempia hakemaan sen hallilta, että odotusajasta ei olisi tullut liian pitkä kun kisakirjat & palkintojenjako oli vasta kaikkien (ALO, AVO, VOI) jälkeen. 

Ensin meidän tulokset tuli taululle: 23,14 pistettä. En oikein tiedä koiratanssin pisteytyksestä, mutta ne taisivat olla ihan hyvät pisteet. Siinä ihmeteltiin, että eikö tullut kunniamainintaa (KM). Lopulta pisteidenlaskija kävi lisäämässä meille KM:n pisteiden perään ja saatiin kunniamaininta ja oikeus nousta avoimeen luokkaan. Päästiin sijalle 2 ja saatiin ihanat palkinnot.



Oli kyllä ihana kisapäivä, onneksi mentiin. On ihana nähdä koiratreenikavereita ja koiratanssikilpailupäivät on niin mukavia. Musta toi laji on kyllä hauska ja ainakin itse pystyn hyvin ottamaan sen huumorilla, nauttien. Musta videolta näkyy ihanasti se, miten meillä on yhteistyö kunnossa ja nautitaan kaikista näistä kisa- ja treenihetkistä mitä meille vielä suodaan. 

Tippa linssissähän näitä tulee tarinoita kisapäivistä kirjoiteltua, kun ei näitä yhteisiä vuosia kisarintamalla ole tulossa enää useaa. Nautitaan nyt vielä. Jäykkyyttä Pongossa edelleen näkyy, mutta se on iloinen ja syö hyvin. Käytiin nyt näin talven alkajaisiksi pari kertaa osteopaatilla Pongoa hoitamassa. Nyt joulukuuksi loppui valmennukset, tulossa on muutoksia harrastusrintamalle ja korona runtelee. Tälläkin hetkellä pitäisi kotoa käsin hoitaa niin koulu (gradu, kurssit) kuin rentoutuminen. Onneksi nyt on sentään edes jotain valopilkkuja tulevaisuudessa, kuten huhtikuun tulevat koiratanssikisat ja sinne ohjelman miettiminen. Katsotaan, saadaanko kaverien avustuksella tehtyä meille freestyle-ohjelmakin, koiran ehdoilla. Mutta en nyt näe kisaamista ja treenaamista yhtään pahana asiana, kun lajit on kevyitä (rally-toko ja koiratanssi). Siinä vaiheessa jos koira ei voi kävellä, juosta tai vaikka pyörähtää, niin pitää muutenkin miettiä sen eloa. Pongo kuitenkin on ihan hyvässä kunnossa niin mieleltään kuin kropaltaan, vaikka jäykkyyttä siinä esiintyy. Huomioin sen kuitenkin aina lämmittelyin, treenaamalla lämpimässä hallissa ja minimoimalla autoon hypyn tai autosta pois hypyt. Lisäksi kisataan lähinnä kotihallissa, enkä suunnittele enää kisamatkoja kauemmaksi (ellei nyt ole jotain oikeasti hyvää syytä). 

Ensi vuodeksi suunnittelin myös jättäytyväni kaikista lopuista vastuuhommista pois, mitä minulla on. Saisi keskityttyä nämä kaikki viimeiset hetket ja vuodet Pongon kanssa kisaamiseen ja olemiseen, kun vielä on virkeä veteraani kuka nauttii täysin siemauksin kun pääsee mukaan.