tiistai 14. maaliskuuta 2017

Vuoden tokocollie, vuoden ekat kokeet....

Viime kirjoituksesta on vierähtänyt, noh, kauan aikaa. Yllättäen AMK-kiireet, muutto omaan kämppään... sun muut on vienyt kaiken ajan. Mutta, ollaan me jotain tehtykin!


Käytiin pokaamassa toista vuotta putkeen Rasmun Plakaati SCY Keski-Suomen alajaoston vuosikokouksesta. Tämä saatiin "huikealla" AVO2-tuloksella, mutta aika hienoa, että Pongo oli taas sekä vuoden tokocollie että vielä korkeimman toko-tuloksen saanut. Mainiota! Saatiin hyvin kyllä uutta virtaa taas vuoden 2017 koitoksiin.

Uusi vuosi alkoi vähän kurjissa merkeissä meillä. Pongolle ilmestyi todella nopeasti joulun tienoilla patti toiseen lapaan ja se tuntui aika.. hurjalle. Edellisellä koirallammehan oli syöpäkasvain, joten säikähdin todella kovasti sitä. Patti tuntui aika kovalle, se liikkui jonkin verran, mutta siihen ei juurikaan pystynyt tarttumaan. Meidän äiti sitten huomasi, että kun Pongon ei anna hangata itseänsä vasten sohvaa, niin patti hävisi koirasta. Päättelimme sen olleen mahdollisesti mustelma tai iskusta johtuva, koska hyvänkään laatuinen kasvain (syöpä) ei häviäisi. Säikähdettiin kovasti, mutta onneksi koira on taas OK.

P-Pentujen 6-vuotissyntymäpäivien kunniaksi käytiin kasvattajan kanssa lenkkeilemässä Vesangan metsiköissä. Mukana oli vain Pongo sekä kasvattajan koirat Tulppa, Muru sekä Laki. Oli kyllä hieno reissu ja upeita maisemia! Ei ole tullut treenattua tahi lenkkeiltyä aikoihin, joten oli kyllä mukava pitkästä aikaa tavata. Ja höpötellä. Jospa saisi taas kesälle ainakin jonkun yhteisreissun vaikka agilityn merkeissä.

Mielenhäiriön iskiessä ilmottauduin Pongon kanssa myös seuran omiin tokokokeisiin 26.2.2017. Tuomarina Halmialan Marjo ja paikkana kotihalli Haukkuvaara. Ei olla treenattu, ei olla tehty mitään, hyväkun koirakaan varmaan muistaa miltä merkki tai ruutu näyttää. Treenikertoja taisi olla huikeat yksi tai mahdollisesti kaksi, kun tonne kisoihin sitten mentiin. Ja mitähän ihmettä tapahtui?

 

Joo o, silmäsi näkevät oikein. I-tulos. Mitä??? Koira tuntui ihan älyttömän hyvältä kehässä. Pessimistinä tämä upea suoritus ei tietystikään ole videolle asti kuvattu, mutta ehkäpä annetaan tämän kerran pysyä vain ihanana muistona. Ei tule facepalmattua sitten virheille videolla.

Paikkaistumisessa Pongo pysyi hienosti, ei mitään ongelmaa, vaikka viereinen koira menikin makaamaan. Siellä se tönötti kiltisti reunimmaisena. Mehän oltiin luokan ensimmäinen koirakko, joten päästiin reunaan. Toisaalta piti heti viritellä koira myös kehään, onneksi oli kaksi ryhmää. Kehä alkoi liikkeestä seisomisella, sehän on yksi bravuuri. Siinä ei ihmeitä, arvosana 10. En tiedä liikuttiko koira tassua, mutta ilmeisesti suoritus oli hyvä. Sen jälkeen luoksetulo, sujui myöskin ihan hyvin. Koira tuli luokse, ei törmännyt ja tuli hyvällä vauhdilla. Luoksarin jälkeen välitön siirtyminen liikkeestä istumiseen. En todellakaan luottanut, että koira istuisi. Ei oo ollut meille helppo liike. Mutta kun käännyin ympäri, siinä se istui. Katsoin vaan koiraa epäuskoisesti, että oikeasti, osasit istua?? Olin todella ylpeä. Istumisesta siirryttiin ruutuun, joka oli niin, että se oli yleisöä kohti ja koira jää seisomaan yleisön eteen, selkä kohti yleisöä. Aika hankala, mutta luotin koiraan. Ruutuun mennessä koira jäi ruudun eteen, mutta tuplakäskystä meni ruutuun seisomaan. En muistanut, että mun piti käskyttää koira suoraan siitä maahan ilman liikkurin käskyä,  niin esittelin sitten siinä noin varmaan puolen minuutin seisomisen siinä ruudussa. Tuomari kuiskasi "käsky", ja vasta sitten tajusin käskyttää koiran maahan. Hupsista. Mutta SAATIIN PISTEITÄ!

Tässä välissä tuli tauko ja kun kaikki luokan koirat oli tehnyt tuon ekan osion, mentiin taas kehään. Homma alkoi noudolla, ja Pongohan sitten "perseili" tuomisen. En muista laukkasiko jopa, mutta palautti vasemmalle ihan helkkarin vinoon. Saatiin onneksi kuitenkin pisteitä ja nauratettua sekä tuomaria että yleisöä. Kaukoissa suoriutui Pongomaisen tasaisesti hyvin, ei erikoisuuksia. Estehypyllä kävi vähän haistelemassa tötteröitä, mutta toisella käskyllä tuli vierelle. Merkinkierrossa KIERSI (!!!) merkin ja käskystä sivulle. Ravaten, mutta vitsi. Se teki sen. Teki kaikki liikkeet kokeessa, ensimmäistä kertaa.


Jäi kyllä mielettömän hyvä fiilis. Vihdoinkin saatiin se I-tulos! Ilmoitin tässä hurmiossa Pongon seuraaviin kotikokeisiin kotihalliin 16.4.2017. Tuleepahan kisattua jotain, kun koira ei oikein agilityssä ole motivoitunut pujottelemaan. Ollaankin tänään menossa hierontaan ja katsoo sitten, treenataanko jo jopa perjantaina. Toisaalta Pongolle on toiminut tämä vähäinen treenaaminen ja mun kanssa olo, sehän mahtuu vähän heikosti mun yksiöön. Siksipä se hengailee paljon porukoilla ja käyn sitä enimmäkseen siellä hoitamassa. Sillon kun ei ole koulua tai epäselviä päiviä, otan sitä kyllä myös mun luokse hoitoon. Jotenkin se on motivoituneempi olemaan mun kanssa ja tekemään, kun se ei saa ihan jatkuvaa huomiota multa. Homma toimii ainakin nyt todella hyvin! Ja opiskelut etenee, kun ei ole liikaa stressiä koirasta.

Olen kyllä onnellinen. Kaikki menee todella ihanasti juuri nyt.

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

MINÄ ITE! -oivalluksia

Mun perjantain tokovalmennus on kyllä täynnä vaikka mitä hyviä oivalluksia koiran kouluttamisesta. Hauska klisee: sitä saat, mitä vahvistat. Referoin itseäni vielä jostain aikaisemmasta postauksesta (sosiaalinen palkka): se mikä on meidän heikkous, voidaan kääntää meidän vahvuudeksi.

Mitä mä tein meidän ekoissa mätsäreissä vuonna 2011 ja 2012 kun koira oli noin vuoden ikäinen teinimurkku, joka räksytti, haukkui, kiehui ja tuijotti muita koiria? Sehän on selvää, että mä olin kädetön idiootti, joka ei osannut toimia siinä tilanteessa. Mun olisi pitänyt soittaa jollekin koirakouluttajalle ja pyytää neuvoja, miten toimin kun en itse tiedä mitä tehdä. Mutta mielestäni toimin hyvin, tarmokas kun olen niin halusin kuitenkin käydä esim. mätsäreissä. Mä syötin sitten sitä nakkia. Eihän sitä koiraa kiinnostanut mikään "ei, ei, ei ei eiieeieiiei katsomua EI" vaan ainoa millä sain siitä mitään reaktiota itseeni oli superherkku sen nenän edessä, millä käänsin mielenkiinnon muhun. Edes hetkeksi.

Mites tämä nyt liittyy koko aiheeseen? No sillon kun en ole mistään järkevämmästä tiennyt, mä houkuttelin koiraa tekemään mun kanssa tai houkuttelin sitä kiinnostumaan mun kanssa tekemisestä. Tottakai kaikki yhteinen tekeminen ja koiran sosiaalistus ja tapahtumissa käyminen on vain hyvä asia, mutta miten se näkyy meidän harrastamisessa nyt. Pongo on paljon motivoituneempi ja kiinnostuneempi tekemään asioita, kun mä en passivoi koiraa, vaan vaadin siltä reaktiota ja siltä vastuuta tehtäviin. Loogista kaikessa koirakoulutuksessa, mutta se on vain nyt niin selkeästi nähtävissä. Koiran pitää tehdä itse sen oma tehtävä.

Otetaan esimerkiksi niinkin hassunhauska ja simppeli juttu kuin käännös seuruussa. Vasemmalle käännökset sujuvat käsittämättömän kivasti, koira pysyy hyvin motivoituneena mukana ja pylly heiluu kivasti. Miksi? Koska mä naksuttelin sille käännökset. Siinä taisi mennä ihan pari viikkoa kun sain ne superhyvään kuosiin.


En missään vaiheessa houkutellut, vaan käppäilin ja odotin vain koiralta oikeaa reaktiota, mistä tulee naksu. (ps. elkää ottako videosta mitään esimerkkiä. palkan saturaatio on ihan päin sitä itseään ja teen asiat muutenkin vain tossa yhdessä kohdassa, mutta siinä voitte katsoa miten helposti ihminen jumiutuu tiettyyn kaavaan) Kun taas oikealle käännöksissä kävin esim valmennuksessa, jossa sain neuvoksi käyttää hyväksi koiran saalisviettiä. Suhisemalla ja oikealla kädellä hetsaamalla koira tuli kyllä nopeasti siihen käteen/herkkuun, mutta ei se vienyt tätä toimintoa eteenpäin. Eikä myöskään vasemman käden liikautus ole vienyt tätä millään tavalla eteenpäin, vaan ollaan edelleen yhtä onnettomassa jamassa kuin kolme vuotta sitten. Ei sitä koiraa vaan helkutti kiinnosta kääntyä oikealle, kun se on opetettu passivoimalla ja kannattelemalla koiraa. Ei sen ole tarvinnut itse reagoida mihinkään, kun mä olen tehnyt sen sen puolesta. "Seuraa vaan muffe tätä kättä, niin teet oikein" No hei määpä seuraan sitä kättä. Mutta missä se käsi on kun ollaan kokeessa?

Sain aika hauskan vinkin. Että jos me opetetaan se koira reagoimaan itse ja kantamaan itse vastuu siinä käännöksessä pysyä mukana. Ei mun tarkoitus ole juosta sitä karkuun, vaan opettaa se reagoimaan oikein. Että mä liikun ja koira liikkuu mukana. Aloitetaan siitä, että koira reagoi mun olkapäiden liikkeeseen ja siitä palkataan. Sitten vaikeutetaan, koira reagoi mun olkapäiden liikkeeseen ja sitten alan kääntyä oikealle ja palkka. Katsotaan, tuleeko tästä kääntymisestä mitään, mutta vaikuttaa hyvältä ainakin näin alkuun.

Huomasin, etten osaa 1. kävellä, 2. liikuttaa olkapäitä kävelemättä, 3. kääntyä, 4. samalla vielä palkata järkevästi. Jos joku sanoi, että agility on vaikeeta, niin on se tokokin.... Onneksi mulla on valkku-Oona.

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Pongon MY DAY

Ajattelin toteuttaa yhden toiveen viime kevään (jep..) tuosta palkkikyselystä. Tein videomuodossa Pongon My Day:n lauantailta, koska tiedossa oli äksöniä mm. JAT agilitykilpailut.

Toivottavasti pidätte, pahoittelen laatua ja välillä (kokoajan) heiluvaa kuvaa!